United States or Gabon ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hänen täytyy käräjihin, ja hänen oman anoppinsa, myllärin emännän, täytyy häntä vastaan todistaa ja käräjistä tunnustaa mitä hän hänestä tietää. Minä olen lautamies ja kylän hallitusmiehiä, minun on velvollisuuteni tätä ilmoittaa. En saata sitä kauvemmin kärsiä; minulle olisi siitä viimen edesvastaus.»
Tämä pani hänen sydämensä uudestansa kowan koetuksen alle. Hän tiesi anoppinsa waatiwan paljon. Tähän asti oli hän pysynyt ihmisenä ja tuo waatelias anoppikin oli ollut hänen elämäänsä ja käytökseensä tyytywäinen, wieläpä maininnut usein kiitoksellakin siitä.
Ensimmäiseksi kesäksi oli kreivi Barneken kyllä tahtonut Gabriellea tulemaan Säboholmiin, vaan sinne häntä ei haluttanut, osaksi siitä syystä, että hän ei tuntenut ollenkaan vetovoimaa paikkaan, jossa hänen joka päivä täytyi olla yhdessä anoppinsa kanssa, osaksi sen vuoksi, että Ryfors oli kuumana vuoden aikana oivallisin paikka minkä saattoi kesä-asunnoksi löytää.
Häpäisen sekä äidin että tytön häpäisen aina ja iankaikkisesti haudassanikin sinua häpäisen, joka veit minulta parhaan poikani mahdoit mennä, mahdoit antaa itsesi viedä voi, kuinka minä olisin ollut iloinen, jos olisit mennyt kuka se oli, joka muka olisi semmoisen vienyt ja jolle tämä muka ei lähtenyt? Uhtuan Shemeikka! huusi Marja anoppinsa nenän alla ilkahtaen, keikahti, pyörähti ja meni.
Ensikerran oli Mikko appensa ja anoppinsa parissa nyt tulonsa jälkeen; sillä hän ei ollut ainoatakaan kertaa käynyt Wirtalassa. Mutta nyt oliwat Wirtalan wanhukset sekä kutsutut että tulleet Perälään; he näyttiwät hywin tyytywäisen ja iloisen näköisiltä. Mikkokin oli iloinen ja näytti nyt saaneen takaisin, ainakin osan, entisestä hilpeydestään.
Tunteeko Löfstedt luutnanttia, jonka nimi on Hjalmar?" "Totta kai; hän lainasi rouvalle täällä ylhäällä rahaa hänen kipeänä ollessansa. No mitä sitte?" "Niin, huonmaatkos, minä olen hänen anoppinsa palvelija." "Häh, tuolla toisella puolella, kamreerinko?" "Eikö hittoa, reivinna M:n, Ludwigin vuorella." "Anoppi, reivinna M.? Ei Hjalmar ole nainut, häh?"
Herra Stenman, ollen kyllä katkerasti saanut kokea anoppinsa valtaa, kiitti Jumalaa, kun hän vapautettiin hänestä, ja toivoi nyt aikaan saada useoita muutoksia perhe elämässään. Zelinan murhe äitin kuolemasta oli enemmän äkkinäinen, kun syvä ja näytti pikaakin tulleen siitä lohdutetuksi.
Onnettomuudeksi hän oli, kun Irenen kirjaan kuuluvat, ihaillut runosäkeet oli luettu, saanut paikkansa anoppinsa viereen, aivan keskelle sitä perhettä, jonka jäseniä hän kerta kerran perästä ilkeästi pisteli. Mutta setä Lasse oli se, joka ei suotta hätäillyt.
Mutta vähän se Marjasta väkisin hyötyy. Ei tuntenut Marjaa, jos luuli hänestä kourin puristaen pehmeän tekevänsä. Ei lyömälläkään, ei väkivallalla millään. Oli anoppinsa aikoinaan parastaan pannut. Eihän mahtanut Marja mitään, kun roisto rinnalta yllätti, eikä vielä venheessäkään. Mutta Juha oli näkevinään, miten käy, kun ryöstäjä laskee maihin ja alkaa lähennellä.
Nyt nosti hän esiliinansa silmilleen ja itki hetkisen, ja kun hän oli vähän ehtinyt mietiskellä, kertoi hän papille kaikista kärsimyksistään, aina siitä asti kuinhan makasi ensimmäisellä lapsivuoteellaan aina nykyiseen aikaan saakka; mitä hän oli sanonut, ja mitä ihmiset olivat sanoneet, ja mitä hänen äitinsä oli sanonut, kun Swart sai hänet, mitä rovasti vainaa oli sanonut ja kuinka hänen isänsä oli ollut vastaan ja mitä hänen anoppinsa sisar oli sanonut ja mitä lukkari ja hän itse oli sanonut ja mitä koko maailma sanoi.