United States or Nepal ? Vote for the TOP Country of the Week !
Miehet lähtivätkin kuin risan syöneet koirat häntä koipien välissä jälekkäin työntymään ulos. Heidän jälkeensä lähtivät Mikko ja Jerttakin, mutta tuomarin vihasta oli Mikkokin niin töperryksissä, ettei muistanut kysyä kulujaankaan.
Aunokin tuli navetasta maitokiuluineen, ja kun näki reen jalakset lattialla, huudahti: No, tuossa se on tuonoinen unesi! Mikko on huoletellut reen puutetta, mutta tuossahan se on, ei muuta kuin sitoo kokoon. Aivanhan noita tavaroita rupeaa satamaan kuin taivaasta. Samassa tuli Mikkokin pirttiin, kantamus rekipajuja ja sidevitsoja olallaan.
Kun kirkonkellot olivat lakanneet soimasta, tuntui kuin juhlamenot olisivat loppuneet. Mikkokin sytytti piippunsa ja kynkkämäksillään pöytää vasten alkoi sitä verkalleen vedellä, nähtävästi vain aikansa kuluksi eikä varsinaisesta tupakan halusta. Auno katseli Mikkoa ja näkyi hakevan sanoja, millä aloittaisi puheen.
Mikkokin rupesi kertomaan vanhain ihmisten tarinoita haltioista ja niitten ihmeistä ja ennustuksista. Niitä kertoessa kuluikin yö. Päivä rupesi valkenemaan ja helakat ruskot levisivät yli taivaan. Myrskyn puhdistamat lehdettömät metsärinteetkin kumaltelivat puhtaudesta. Kultainen hohde rupesi valaisemaan pirttiäkin.
Kun olisi oikein ahkeraksi tässä lyöttäytyä ja ehkähän ne loppua uskoisivat velaksikin ehkä Sitte minä kauppamiehille vain vetää köyryyttäisin viina-ankkuria ja minkä mitäkin, niinkuin Mikkokin. On todemmastaankin sillä Mikolla oikeat kissan päivät, mutta hänellä ei olekaan ympärillään noita leivän mankujoita eikä muita huolia.
Salaman leimaukset lakaisivat pohjoisen taivaan rantaa. Auno nousi istualtaan ja sanoi: Kunpa uskaltaisi lähteä lehmäriepuja katsomaan ja päästämään haasta. Mihin ne lienevät raukat hyypiytyneet. Mikkokin nousi seisoalleen, painoi käsillään vatsaansa ja sanoi: Kaiken muun lisäksi taisin saada vatsaani vian.
Odottamatta vastausta alkoivat vieraat palttoitaan riisua ja enintä hyydettä kopistella. Mikkokin pani konttikirjaisen vasutekeleensä syrjään ja kiirehti vieraiden avuksi. Hän otti pärelistakon ja toisella kädellään palttoota kauluksesta riiputtaen sillä ruoski sitä, niin että räntäsokareet lentelivät ympäri pirttiä.
JUHANI. Onhan tässä, Herran nimessä, tervaskantoja kuin mustia tonttuja tuhansittain ympärillämme. TIMO. On kyllä. Mutta mitä autuutta antaa meille tervaskanto? JUHANI. Sinä heikko-uskoinen sielu-parka. Kannoista keitämme kihisevää tervaa, tervasta pikiä, kiiltävänmustia lohkareita, joista saamme rahaa. Sen konstin tunnen yhtä hyvin kuin Rajamäen Mikkokin.
Kenties oliwat nuot tuommoiset ajatelmat syynä Juhon ahdasmielisyyteen tuona eron hetkenä oli miten oli, annamme Juhon olla alakuloisena ja miettiwäisenä, sillä hänellä on kahdenlainen oikeus siihen, hänellä on sydän ja hän on isä. Näissä lähdön puuhissa oli aika niin kulunut, että eron hetki lähestyi. Raskaalla mielellä oli Mikkokin nyt eikä ollut saada aikaan hywästi jättöään.
Kaukaa näkyy tuo laita, mistä tänä aamuna lähdettiin. Kyllähän siinä on kahden miehen osaksi, mukautti Mikkokin. Kun miehet tulivat kotiin, ei Aunoa näkynyt enempää kuin illallisruokaakaan pöydällä. Pian Auno kuitenkin tuli ulkoa, käärölle kääritty puhdas paita ja puhtaat alushousut kädessään, joita Jannelle osottaessaan sanoi: Sauna on kylvettävä, saatte omin päinne mennä kylpemään.