United States or Eritrea ? Vote for the TOP Country of the Week !
AAPO. Vähänpä tiedän minä; noh tiedän toki yhtä ja toista. Vainaa sokea-enommehan kertoili meille monta asiaa, kertoili raamatusta, merimatkoiltansa ja maailman rakennosta, ja silloinpa aina häntä kuultelimme hartaalla mielellä.
Niin tosin sanotaan, vaan myös, ett' oli Saladin siks armahtanut ritarin, kun niin näköinen hän oli sulttaanin veljen erään, rakkaimman. Vaan kun jo parikymmentä on vuotta tää veli ollut vainaa nimeään en muista, enkä minne kuoli hän : niin tuntuu tuntuu uskomattomalta, ett' asiassa jotain perää ois. NATHAN. Oh, Daja, miks niin uskomattomalta?
Kun sydän synkkä, sielu rikki on ja ilma ahdistaa ja elo painaa ja uskon kukka kun on tuoksuton, kun riemu vaipunut ja toivo vainaa Voi, kuinka silloin ihmeen ihanaa on käydä yksin, yksin talvi-öissä ja nähdä eessään laaja erämaa ja kauvas harhaella haavevöissä.
Hän herää illassa lauhkeassa. »Miss' oon?» hän kysyy. Hän on kuin oudossa maailmassa, mi vaiti pysyy. Vain hepo hiljaisesti hirnahtaa: »Oot siellä, missä mieli rauhan saa.» Hän jälleen silmänsä kiinni painaa; hänen hyvä on olla, hän vaikk' on valkea niinkuin vainaa; kodin kartanolla kera siskoin, veljien hän karkeloi, hänen korvissansa lapsuuslaulut soi.
Veisaa joukko tuonelainen, Nuoteet lähtee liikkehille. «Sua seuraan, armahainen!» «Pois sun vienkin vihkimille.» Nuoteet lähtee liikkehille, Luokse kirkon raunioiden. «Pois sun vienkin vihkimille.» Alttar' oottaa virtten soiden. Luokse kirkon raunioiden; Kirkko loistaa ennallansa Alttar' oottaa virtten soiden, Pappi vainaa asussansa. Kirkko loistaa ennallansa, Lamput palaa kuumotellen.
»Maltas, kun ma saan selkäni seinään, sanoi Manu vainaa», änkytti Matti, mutta se kun ei onnistunut, täytyi hänen huutaa apua. Mitäs sinulla siellä olikaan tekemistä? nurkui Antti, mutta kiirehti kuitenkin samalla hätään ja sieppasi mennessään aidanseipään aseekseen. Pian oli hän pelastanut toverinsa miesten käsistä, mutta ennättipä kumminkin siinä toimessaan saada syvän puukon haavan kupeesensa.
Hiljaa vainaa mullan suojaan suotiin, Ympyräksi kumpu jälleen luotiin, Ristin nosti murhe nukkujalle Rauhan valkamalle. Viime palvelus ol' tehty, kansa Hiljaa läksi taas vaan nojallansa Vasten jalavaa, mi kasvoi siellä, Tyttö viipyi vielä. Täällä viipyi, kunnes kaikk' ol' hiljaa; Haudalle nyt astui, valkoliljaa Tuoden, jonka uhras vainajalle Vehmaan nurmen alle.
AINA. Olemme säilyttäneet kaikki samassa kunnossa. TAAVI. Tuo nojatuolikin on vanhalla paikallaan. Siitä vaan puuttuu... ARO. Vuoden vielä jos vanhus olisi voinut elää, niin olisi nähnyt tämän ilopäivän. Kylläpä hän hartaasti sitä toivoi, sydämellisesti rukoili, mutta... Rakas äiti vainaa! Paljon olisi minulla nyt sinulle sanottavaa. Tiedänpä kuitenkin sinulle antamani lupaukset pitäneeni.
On sydän raskas, kaihomiellä Mä entisaikaa muistelen; Ol' ennen maassa rauha vielä Ja ihmiselo herttainen. Nyt kaikki on kuin nurin vainen, Sä nälkää näät, teet kilvoin työs! On kuollut isä taivahainen, Ja perkele on vainaa myös. Ja kaikki on niin kylmää, jäistä, Niin synkkää, nurjaa, kiperää; Jos ei ois lemmen kipinäistä, Ties, kuinka oikein kestäis nää!
Vaan on Hurtta hälle hyvä, silittelee silkkipäätä, neien silmänluonti syvä tyyntää miehen myrskysäätä. Asuu alakerrassansa; suuret ovat suojat Hovin, niistä paljon kertoo kansa: siellä kummittelee kovin, liikkuu vaimo valju, kulkee kuvat synkät, haamusaatto, sieltä astuu, aitat sulkee vanha vainaa, Hurtan taatto.