United States or Spain ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ma poies mennehen polvekseen nään lapsuusmaailman riemuineen, nään kynttilöitä ja joulupuita ja ystävyksiä hymysuita. Ja ompa kuin kuva elon sais ja mua hellästi katsahtais, ja ompa kuin hänen katsannastaan heloittais taivahan rauha vastaan. Ja senhän vuoksi niin lämmin on sen läheisyys kuin auringon. Mut ken se ompi se armahainen? Mun oma äitini on se vainen. Eli Rem.
Isä määräs sulhon toisen: Impi häitä pakeneepi. Metsä öinen huokaileepi, Siinä liitää haamukansa. Impi häitä pakeneepi: Ritar' noutaa armastansa. Siinä liitää haamukansa, Täyttäin korven kulmakkehen. Ritar' noutaa armastansa, Haamu urhon kaatunehen. Täyttäin korven kulmakkehen Veisaa joukko tuonelainen. «Haamu urhon kaatunehen,» «Sua seuraan, armahainen!»
Maailman tiedoks teen sen kyllä: Minulle rakas tyttön' on. Jokainen mieltään noutakaan, Minä paimenuistani lemmin vaan. Hyvästi, hyväst', armahainen, Tuhansin hyvää yötä nyt! Se Herran tahto ompi vainen, Pois, pois siis kaikki epäilyt. Jokainen mieltään noutakaan,! Minä paimenuistani lemmin vaan. Kaarina Maununtyttären muisto, 1885. Björnstjerne Björnson. El SAANUT H
"Jokivartta pitkin Kävelin ja itkin: Lapseni aaltoon hukkunut lie. Löysin lumenpäljen, Siinä jalan jäljen, Siit' oli surmaan lapseni tie. Mieheni läks ensin, Häntä etsin, lensin, Lintuna, joit' on puoliso pois. Hän jos hukkui, kuoli, Elämästä puoli Mult' ikipäiviksi riistetty ois. Hukkunut ei vainen, Kurja, armahainen, Pois paken' aaltoisen meren taa.
Florinnapa armahainen, Ihana kuin mansikkainen, Aamuin nousee ani varhain, Kukkiansa hoitaa parhain, Koko päivän tekee työtä, Sitte vihdoin viimeinen Avunteko ennen yötä Iltasilla köyhillen. Hän on kovin herttainen. *Liila*. Kuningatar Florinnaa Toruu aivan yhtenään Vaan ei pahaa pakinaa Forellalle ensinkään. *Roosa*.
Päivän ruunu, aurinkoinen, Kuuhut, illan armahainen, Läksi pilvilinnastansa Tuota kuulemaan; Henget maasta, taivahasta Kanteloa kaikuvaista Kuullessansa ollenkaan ei Muista kotiaan. Riemu, liike kunnahalla Kummallinen kaikkialla, Vieretysten ruumiillista, Ruumiitonta on; Ukko purpra viittanensa Häärii kesken luomiensa, Väinö tuskin huomaa Herran, Soittaa suruton.
Ja onpa kuin kuva elon sais Ja mua hellästi katsahtais, Ja onpa kuin hänen katsannastaan Heloittais taivahan rauha vastaan. Ja senhän vuoksi niin lämmin on Sen läheisyys kuni auringon. Mut ken se ompi se armahainen? Mun oma äitini on se vainen. Kaikuja Hämeestä 1878. PALVELUSTYTT
Tanssi kävi huimemmaksi; esitettiin baletti, jossa kaunis Stiina Fleming esitti Kalypson osaa ja sittemmin niin kuuluisa suomalainen Arvid Horn näytteli Ulyssestä. Tanssi vuorotteli paimenlaulujen kanssa, jotka kreivi Kaarle Gyllenborg oli sepittänyt ja joissa Kalypson kuultiin lausuilevan: "Aurinkoinen armahainen, meren helmaan vaipuvainen, anna tulla synkän yön, pian laata kaiken työn.
Niin, maailma aaltojen allakin on ja maailma kaunihimpi. Mut tiedätkö, miksi se kauniimpi on?» Näin hiljaa haasteli impi. Ja se soutaja vastasi huoahtain: »Niin, neitonen armahainen, vale kauniimpi paljasta totta on ain ja tuo on valhetta vainen. Ja siksipä nuoruus kaunis on ja armas on kevään aika, mut syksy ja vanhuus synkät on, kun poissa on valheen taika.
Soita, kuulu kuninkaamme, Korkee runonruhtinaamme Ett'ei maamme armahainen Tomuun tukehtuisi Viel' on nuorta Väinölässä, Joka soiton heilunnassa Heräjää, käy kuulemaan ja Itse oppimaan. Väinön laulu.