United States or Republic of the Congo ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kenties oli heissä liikaakin siivoluontoisuutta, ainakin Laurin suhteen, sillä lapset saivat kasvaa mielivaltansa mukaan, aivan niin kuin heidän itse halutti. Väärä elämän katsantotapa, väärä elämän huoli oli ensin juurtunut isän sydämeen; sitähän istutti tietämättään lapsienkin mielipiteisiin, ja siemen lankesi hyvään maahan, sillä onhan ihmisen aivoitus paha hamasta lapsuudesta. Kaikkien parhaiten kuitenkin näytti poika käyttävän hyväkseen tuota höllyyttä, sillä jo aikaisin alkoi hänelle ilmestyä pahoja ja rivoja tapoja. Laurin vaimo oli kristillinen ja siveä ihminen. Hän varasi aina lapsiansa, eikä antanut heidän pieniäkään rikoksiansa sivu mennä muistuttamatta ja nuhtelematta heitä niistä. Mutta sitäpä ei Lauri kärsinytkään. Lastensa kuulten sätti ja ja nurkui hän vaimonsa käytöstä lapsiansa kohtaan ja puolusti pieniä rikoksellisia äitinsä nuhteita ja muistutuksia vastaan. Erittäinkin poikaansa, tuota ainoaa talon perillistä, viljeli hän niinkuin silmäteräänpä äitin nuhteilta ja varaamisilta, ja peitteli hänen rikoksiansa niin paljon kuin suinkin voi. Tämä tuli siitä, että hän rakasti tuota ainoaa poikaansa kaikella luonnollisella isän rakkaudella, ja sentähden ei hän sallinut kenenkään, ei edes hänen äitinsäkään, tekevän pojalle millään tavalla minkäänlaista mielipahaa.
Ja nyt, mitä arvelette tämän ristiretken menestymisestä, sikäli kuin se koskee teidän veljeskuntanne etuja?" "Tuo on peitteen vetäminen minun ajatuksiltani pikemmin kun omainne ilmaiseminen", sanoi suurimestari; "kuitenki tahdon vastata vertauksella, jonka muuan pyhimys erämaassa minulle kertoi. Muuan talonpoika rukoili kerran taivaalta sadetta ja nurkui, kun sitä ei tullut tarvittaissa.
Taas yltyi itku ja tuskin kuului sen seasta sanoja, kun hän lopetti: Mutta tottapa se oli hänellekin niin sallittu. Hän koki tyyntyä, kuivasi silmänsä ja nurkui: Mutta että hänen piti nyt vielä mennä sillä tavalla, jotta ei ennättänyt lapsiparka katuakaan! Kuului vain hiljaista vaimoväen itkua ja miehet istuivat surullisina, kumarassa.
Nurkui kansa nuorempainen: "Sinne siirrymme ijäksi alle auringon paremman, luokse luonnon lempeämmän; armas on asua siellä, lämmin maata Maan povella." Kansan vanhin noin nimesi: "Kuun olen heimoa, elänen taikka kuollen, tänne jäänen." Siirtyi sieltä kansa kaikki.
Hän nousi ylös ja meni lastinsa luo satamaan, nuhteli Joonasta, torui miehiänsä, nurkui kaikkea, niinkuin hänen tapansa oli; mutta keskellä kaikkea vaikeni hän taas ja näytti niin outoihin ajatuksiin vaipuneelta, että tuskin huomasi, mitä hänen ympärillänsä tapahtui. Lasti purettiin, alkoi tulla ilta, ja yhä vielä seisoi vanha Larsson syviin mietteihin vaipuneena laivansa suuren maston juurella.
Mutta ne päivät peittyivätkin pilveen, elämä muuttui mustaksi kuin hauta. Vaan kuinka monelle muulle on niin tapahtunut! Tuhansille. Ja sitähän ei ihminen silloin ajatellut. Kun hän näki itselleen käyvän huonosti ja muille hyvin, oli hän tyytymätön nurkui ja napisi Jumalaa vastaan. Hän ei ajatellut, että on tuhansia, joilla ei ollut niinkään hyvin, vaan vielä raskaampi kuorma.
Mitäs sinulla siellä olikaan tekemistä? nurkui Antti, mutta kiirehti kuitenkin samalla esiin ja sieppasi mennessään aidanseipään aseekseen. Jo oli hän pelastanut toverinsa miesten käsistä, mutta ennättipä kumminkin siinä toimessaan saada puukon haavan kupeesensa. Ei siitä mies kuole, lohdutti Matti, kun taas rauhassa ajoivat eteenpäin. Ei siitä mies kuole, enemmän kuin minunkaan haavastani.
Näähän! töllötti siihen Osiippa ja peräsi: Kuin sukuisuus?... Aleksei Mihailovitsh sukuisuus?... No vot, nurkui ukko nyreänä, ja töllöttelevä Osiippa koki, udellen: Kuin?... Aleksei Mihailovitsh ... pristavi tarkoitan, kuin?
Yhä nurkui waimoni, ett'ei hän woi säätynsä mukaisesti elää. Yhä päiwitteli hän surkeasti pettyneensä, yhäpä hän myöskin sätti ja nimitteli minua halweksiwaisesti, mutta yhä join minäkin ja yhä suuremmassa määrässä. Juomiseni alkoi todellakin käydä niin määrättömäksi, ett'ei sillä ollut mitään rajoja.
Sillä waikka hän eli kaiken puolin onnellisessa awioliitossa, ei hänellä kuitenkaan ollut useampaa kuin yksi lapsi, ja sitä nurkui Wilppu kowin wähäksi. Se hänen lapsensa oli tytär, ja Inka oli hänen nimensä. Sillä ajalla, josta kertomuksemme alkaa, oli Inka jo aika=ihminen, noin liki pariakymmentänsä.