United States or Anguilla ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ei mitään muuta, kuin että elämämme käwi entistä synkemmäksi, entistä kolkommaksi, entistä kylmemmäksi; semmoista se äkkinäinen iloisuus waan aikaan sai, eikä elämän parannuksesta jäänyt mitään toiwoakaan. minun surullani ei ollut mitään rajoja. Ajan=oloon rupesi waimoni iloiset hetket tihenemään tihenemistään, mutta yhä synkempi synkkyys seurasi niitä ja hän päiwitteli wäliajat pahoinwointiaan.
"Mitä nyt syödään?" sanoi eräs ukon wanhemmista pojista huoaten. "Syöminen syömissäkin, waan entäs kruunun rästit?" muistutti siihen toinen. "Entäs Linkilän Erkki?" säesti kolmas. "Woi, woi! minä en saakaan awiiseja", päiwitteli Matti. "Leipää, leipää! meillä on nälkä", huusiwat lapset ja kämpiwät ukon syliin. "Hywä Jumala noita wiattomia raukkoja!
Sitä waan kowin surkuteltiin, kun tehtailija oli joutunut niin kowa=onniseen naimiseen, josta hänellä oli raskasta ristiä, kenties koko elämänsä ajaksi. Tehtailija olikin surun ja umpimielisen näköinen, ei seurustellut kenenkään kanssa, päiwitteli waan kowaa kohtaloansa ja sitä enemmän oli ylhäisillä syytä päätelmiinsä.
Yhä nurkui waimoni, ett'ei hän woi säätynsä mukaisesti elää. Yhä päiwitteli hän surkeasti pettyneensä, yhäpä hän myöskin sätti ja nimitteli minua halweksiwaisesti, mutta yhä join minäkin ja yhä suuremmassa määrässä. Juomiseni alkoi todellakin käydä niin määrättömäksi, ett'ei sillä ollut mitään rajoja.
"Woi, woi meitä, rakas poikani, woi kun et sinä antanut hänelle edes siiwoa puhettakaan; me olemme nyt iankaikkisesti hukassa", päiwitteli äiti ehtimiseen itkunsa seasta.
Wäliin taas weisaili Matti ajan kuluksi ja se wirwotti heidän sielujansa, niinkuin lämpöinen sade langenneena kuiwalle ja karulle maalle. Monasti päiwitteli ukko, kuinka huonosti hän on käyttänyt aikansa näkewänä ollessaan, kun hän ei ole wiljellyt mitään kirjallisuutta, eikä tiennyt nyt yhtään mitään, ja kuitenkin olisi siitä nyt iso hyöty. Monta hauskaa keskustelua pitiwät he usein keskenänsä.
Se wielä piti tulla ja nyt joudun aiwan syyttömästi wankeuteen", päiwitteli Nikki, ja hän raukesi niin katkeraan suruun, että hänen hartiansa jytisiwät sisällisestä tuskasta. "Karkaa silloin kun wielä aika on", kehoitti joku joukosta. "Sitä en tee. Mieluummin kärsin, tulkoon wielä mitä tulkoonkin; minä olenkin luotu kärsimään" sanoi Nikki surunsa seasta.
Koettipa hän saada selwille sen omistajankin, mutta siinä ei hän onnistunut, sillä kaikki oliwat niin yksineuwoisia, ett'ei asiasta tullut tolkkua." "Puhuiko miehenne nämät kaikki teille?" kysyin. "Ei, sitä hän ei tehnyt. Hän päiwitteli waan, kuinka kehnosti hänen on käynyt, kun hän pudotti kaikki rahansa. Ei, ei hän totuutta sanonut, muilta minä ne tiedot urkin.