United States or Solomon Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !


"Mitä nyt syödään?" sanoi eräs ukon wanhemmista pojista huoaten. "Syöminen syömissäkin, waan entäs kruunun rästit?" muistutti siihen toinen. "Entäs Linkilän Erkki?" säesti kolmas. "Woi, woi! minä en saakaan awiiseja", päiwitteli Matti. "Leipää, leipää! meillä on nälkä", huusiwat lapset ja kämpiwät ukon syliin. "Hywä Jumala noita wiattomia raukkoja!

Suuri miesjoukko kokoontui yhteen ja wiinaa annettiin waan wapaasti, mutta wiimein juopuiwat kaikki niin, että he huusiwat, pauhasiwat, noituiwat, kirkuiwat, teuhasiwat, riiteliwät ja tappeliwat. Wihdoin uupuiwat he nukkumaan mikä mihinkin. Mutta lienee heissä ollut joku walpaskin, sillä sinä yönä warastettiin mieheltäni kaikki rahat puti puhtaaksi.

Koko maailma näyttää olewan minulle tarjona. Woisin antaa teidät wihkiä tänä=iltana ja nähdä teidät onnellisina." "Tänä iltana?" huusiwat Olga ja Simpsa yhtaikaa. "Niin, ihan tänä iltana, sillä ehkä jo huomenna sinun, Simpsa, täytyy matkata pois. Siis, lapset, parasta on tänä iltana." "Minä en toiwo mitään parempaa", sanoi Simpsa puristaen Olgaa syliinsä.

Kaiken tuon wuoksi tulistui ukko tawasta tulihinsa, tauloihinsa ja huimi poikawiikareita sauwallansa kelpo lailla, milloin waan hän heidät saawutti. Tuotapa he juuri oliwat tarkoittaneetkin ja se oli heidän suurin ilonsa kun he saiwat ukon suuttumaan ja jälestä ajamaan. Huutain, hoilaten lähtiwät he silloin hyppyyn ja huusiwat: "Pankko=Tuppu tulee, Pankko=Tuppu tulee!"

Koko wäki myös naurahti, mutta pojille oli tuo harakkatanssi niin mieluista, että he räpyttiwät käsiänsä ja huusiwat: "katsokaa Fabiaania, katsokaa Fabiaania!" Kun harakkatanssi oli loppunut, nousi ukko ylös lattialta ja hiki walui hänen walkeista hiuksistansa.

Rakennuksessa oli lempeä ja hywäntahtoisen näköinen olento, joka niille monille anojille, joita hänen tykönänsä ehtimiseen käwi, jakeli noista pulloistansa ja purkeistansa yhtä ja toista. Anojat alkoiwat tuota heti maistella, jonka tehtyä he melkein kaikki tuliwat niin iloisen ja terween näköisiksi. "Auttakaa, auttakaa meitäkin!" huusiwat tämän nähdessään wuoteella makaawat sairaat!

"Ja kirkkomiehille, jos niitä kerkiää wastaasi tulemaan!" huusiwat pojat hänen peräänsä. "Katsokaa kuinka komea se on", sanoiwat he toisillensa. "Niin oiwalliset siiwet!" "Entä sarwet sitten!" ilkkuiwat pojat keskenänsä ja lähtiwät pois.

"Se oli wälttämättömyys; olemmehan kukin welwolliset toisiamme hädän aikana auttamaan." "Waikkapa niinkin, mutta te olitte se, joka keskellä kauhua ja ahdistusta lausuitte minulle toiwon ja lohdutuksen sanoja, Siihen sijaan kuin muut huusiwat kuolemaa ja tuomiota." "Enhän silloinkaan woinut toisin tehdä, koska asian käsitin siltä kannalta." "Siinäpä se on ... miks'eiwät muut tehneet samoin?

Hän näki waan ruumiin palaisia raunion wälissä. Hän kurkisti niitä katsomaan, waan silloin sama nais=olento jo seisoi raunion huipulla, terweenä kuin ennenkin, tuo pian yliluontoinen hymy huulilla. "Herra armahda meitä!" huusiwat kaikki, jotka tämän näkiwät, tehden ristinmerkin rintaansa.

"Rakas emäntä, woi, meidän hywää emäntää!" huusiwat piiat lakkaamatta itkunsa seasta; ainoa lewollinen henkilö läsnä olewista oli Maiju, joka wielä myllyn harjallakin ollessaan kohotetuin käsin kiitteli kaikuwalla äänellä Jumalaa lapsensa pelastuksesta ja koki rannalla olewille hätääntyneille sydämille jaella lohdutuksen sanoja.