United States or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ei kukaan ole voinut näyttää toteen, että Leena on valhejuttuja kertonut", ja samalla, käyttäen tilaisuutta hyväkseen, kun isä koki rauhoittaa itkevää lasta, puikahti hän heidän ohitsensa ja pakeni huoneesen. Kauan katsoi Heikkinen hänen jälkeensä, ja synkkä ja yhä synkempi varjo pimensi hänen otsaansa.
Tämä tie olisi jo tuntunut kolkolta sellaisellekin matkamiehelle, joka mukavilla ajopeleillä ja hyvällä hevosella rientää toivottua päämäärää kohti. Tuhat kertaa synkempi se oli näistä orjaraukoista, jotka askel askeleelta joutuivat yhä kauvemmaksi kaikesta, mikä on rakkainta ihmissydämmelle. Legree yksin ajoi tyytyväisenä eteenpäin ottaen silloin tällöin naukun konjakkipullostaan.
Tänä iltana oli hän taas tavallista synkempi, istui ja tuijotti järvelle päin, jota varjosti metsä, minkä taakse aurinko vaipui taivas punotti ja vivahteli kullalta ja sinipunervalta, lempeä valo levisi tuon viljelemättömän seudun yli, jossa koski lepäämättä, pauhaten ja kuohuen syöksyi alaspäin kallioilta.
Amrei: "Kirsikan kukka lunt' on valkeempi Ja kukkineena ruohoa vehreempi. Ja marjana synkempi syttäkin, Vaimos olla suon, siis sen arvaankin". Johannes jatkoi: "Mikäs kuningas se maaton on? Ja mikäs pihti ompi raudaton?" Amrei: "Korttikuningas se maaton on, Ja saapaspihti se on raudaton". Johannes: "Mikäs tuli ei tuo lämmintä? Ja mikäs puukko ompi kärjettä?"
Siinä tilassa voi hän tehdä mitä hyvänsä, jossa ei aina ole oikein järillään muutenkaan, saati sitten näin ollen, jolloin arvatenkin elämä on synkkää synkempi», käski Latun emäntä Liisaa.
Päivä oli jo päättymäisillään, niin että ainoastaan muutamia minuutia tarvitsi kulua, kunnes päivänvalo sammuisi ja tavallista synkempi pimeys näytti astuvan sijaan. Aurinko oli jo laskenut, ja hämärä tämän leveysasteen vaiheilla oli pian muuttuva synkäksi yön pimeydeksi.
Silloin kävi Aslakin mieli synkäksi ja kolkoksi. Liv huomasi sen ja oli vähän aikaa ääneti siitä. Vihdoin kysyi Liv oliko hän sairas. "En ole juuri sitäkään", vastasi hän. Mutta eräänä päivänä, kun hän oli tavallista synkempi, sanoi hän: "Minä en tahdo salata sinulta, Liv, että minun täytyy päästä matkoille taas.
Syksyinen synkkyys vallitsi huoneessa ja pimeys vallitsi sydämessäkin; vieläkin synkempi pimeys kuin huoneessa. Silloin leimahti vielä kerran liekki uunissa ja valaisi huonetta. Sen liekinkärki kohosi ylöspäin. Ylöspäin kohosi Martinkin silmäys ja tuo liekki ei valaissut ainoastaan huonetta; se valaisi paljoa syvemmälle.
Mut riemusta et sinä naurakaan, Et kiitä kurjuutta, tuhkaa: Sun naurus äänekäs onkin vaan Niin synkkää pilkkaa ja uhkaa. Onneton. Niin musta, niin synkkä yö syksyinen lie; Mut synkempi vielä on eloni tie; Voi yölläkin tuikata tähtönen vielä, Mut tähteä yhtään ei eloni tiellä. Yön toivona tähtöset kirkkahat on: Ne viittaavat valoon ja aurinkohon.
Yritin häntä lohduttamaan, turhaan, sillä oliwathan hänen sydämensä haawat ennestäänkin sywät ja nyt ne oliwat saaneet uuden ankaran iskun, joka waan täydensi ja wahwisti niitä. Hän itki melkein wuorokauden ummelleen ja kun hän sitte wihdoinkin lakkasi, oli hän tawallista synkempi ja alakuloisempi. Wälisti huomasin minä selwästi, että hän sääli minun tilaani.