United States or Tuvalu ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hänen anoppinsa ja nuori waimonsa oppiwat heti alusta alkaen kohtelemaan häntä niinkuin ainakin tulokasta, jota wastaan he pitiwät itseänsä kaiken tawaran herroina, joihin ei muka Asarin tullut mitään ja kaiken sen mitä hän toi taloon tullessaan, pitiwät he niin wähäpätöisenä, ett'ei se muka kuulunut kumpaankaan laitaan, waikka se nousi kumminkin neljän tuhannen markan paikoille.
Molemmat waimot hyppäsiwät heti ylös ja riensiwät riemuiten katselemaan ja ihailemaan tawaroitansa ja tuo outo olento seurasi heitä joka paikkaan. "Mitä tuossa astiassa on, joka on teidän kädessänne?" kysyi wanhempi matkustaja oudolta olennolta, jota he molemmat pitiwät suuressa arwossa, kun hän heille lahjoitti niin paljon rikkautta. "Wettä", sanoi olento. "Wettä!
Wäliin taas weisaili Matti ajan kuluksi ja se wirwotti heidän sielujansa, niinkuin lämpöinen sade langenneena kuiwalle ja karulle maalle. Monasti päiwitteli ukko, kuinka huonosti hän on käyttänyt aikansa näkewänä ollessaan, kun hän ei ole wiljellyt mitään kirjallisuutta, eikä tiennyt nyt yhtään mitään, ja kuitenkin olisi siitä nyt iso hyöty. Monta hauskaa keskustelua pitiwät he usein keskenänsä.
Usein kyllä oliwat warat wähissä, mutta yhtä kaikki tilattiin sanomalehtiä ja ostettiin muuta hywää kirjallisuutta, minkä milloinkin warat salliwat. Tämän pitiwät he wälttämättömänä tehtäwänään, sillä olihan kumpikin heistä lukemisen kautta kehittynyt siihen määrään, että se oli sisällinen tarwe, eikä mikään ulkonainen pakko.
Lapset rakastiwat häntä parhaimpana opettajanansa, wanhemmat ihmiset tuliwat kaukaisista kylistä katsomaan häntä ja kuulemaan hänen opettawaisia esityksiänsä, he pitiwät häntä Jumalan apostolina, joka oli lähetetty walaisemaan heidän kaukaisessa sydänmaassa syntynyttä mieltänsä. Tässä hänen apostolitoimessaan saawutti häntä yht'äkkiä tieto Flemingin kuolemasta. Oli eräs sunnuntai ilta Toukokuussa.
He sadatteliwat Asaria ja pitiwät kaikki nykyisen onnettomuutensa hänen wikanansa, mutta ei kertaakaan heidän mieleensä johtunut, että onnettomuus oli juuri heidän syynsä. Heillä oli wielä nytkin liian korskea sielu, alentuaksensa muiden ihmisien wertaiseksi, mutta jos kuinkakin he olisiwat päätään waiwanneet, ei heillä ollut sen parempaa neuwoa, kuin lähteä hakemaan armo=leipää!
Monta kowaa oli ystäwäni saanut kokea tuon asian tähden, waan hän ei lakannut toimimasta eikä toiwomasta, waikka usein kyllä kaikki näytti tyhjältä unelmalta. Oikeastaan ei noilla jäykillä wanhemmilla ollut mitään erinomaista itse ystäwääni, mutta sitä enemmän hänen kukkaroansa wastaan, jonka he pitiwät liian laihana.
Junan piti palata sinä päiwänä kaupungista, sentähden menin jo waraselta asemapaikalle, ett'en missään tapauksessa hiljastuisi. Työmiehet oliwat kaikkialla parhaaltaan työssä ja paitahihasillaan tekiwät he hikoillen kowaa, ruumiillista työtä. Kylän poikaset oliwat kokoontuneet asemalle. He pitiwät keskenään jos jonkunlaista iloa ja leikkiä, ja minä katselin syrjästä heidän menoansa.
Metsän korwesta suoraan tullut poika tulee ja pyytää tutkintoa, jotenkin laajoissa oppiaineissa! ajatteliwat he keskenänsä ja he pitiwät Mikko=raiskan suorastaan mielenwikaisena. Mutta kun poika weti lakkaristaan kirkkoherran antaman suosituskirjeen ja antoi sen koulun esimiehelle, loppui heissä pian tuo ilwehymy, jonka tuo outo asia ensin oli heissä aikaan saanut.
Taloon oli naapureita kokoutunut useampia poikawiikareita, lisäksi talon samanikäisille lapsille. Erillään muista pitiwät he omaa menoaan ja iloaan, eikä heillä näyttänyt olewan mitään yhteyttä käsitöitänsä tekewän aikaisemman wäen kanssa. Heidän ilonaineenaan oli eräs wanha ukko, jonka ääressä he hääreiwät. Heti ensi silmäyksellä weti tämä ukko huomion puolehensa.