United States or Saudi Arabia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Yrittelipä yksi ja toinen nuori herrakin kosimaan Rönkkölän tytärtä, mutta sekä hän itse että isä Wilppu hylkäsiwät inholla jälkimäiset kosijat, koska ne tawallisesti oliwat turmiolle tulleita renttuja.
"Mihinkä Pentti nyt matkustaa noin pyhäwaatteissa?° wirkkoi Wilppu Pentin nähtyänsä. "En tätä etemmäksi, teille on minulla asiaa", sanoi Pentti rohkeasti. "No, mitäpä se olisi?" "Mi Minä rakastan Inkaa " "Sen minä kyllä uskon." "Ja Inka rakastaa minua." "Saattaisipa sekin olla mahdollista." "Minä olen tullut pyytämään Inkaa teiltä ja suostumustanne sekä siunaustanne tulewaan awioliittoomme."
Inka, kuullessaan isänsä puheen, loi toiwoa täynnä olewan salaisen silmäyksen Penttiin; mutta woi, kuinka mielellänsä olisi Pentti luopunut molemmista päiwän saaliistansa, otsosta ja luwatusta maiturista, jos waan Wilppu sen sijaan olisi antanut hänelle edes jotain pientä toiwoa Ingan saamisesta. Talwi oli jo tullut. Rönkkösen kellokas oli parantunut entiselleen.
Kellokas oli haawoissa ja werissä, mutta karjasta ei kaiwattu yhtään; kaikki oliwat tallella; sitä waan ihmetteli Wilppu, kuinka niin wähällä oli päästy.
Ole nyt meillä yötä ja mene huomenna otsoasi kotiin saattamaan." Pentti kiitti ujosti ja sanoi tehneensä työnsä welwollisuudesta, josta ei hänelle ollut tulewa mitään palkintoa, mutta Wilppu muistutti, että mitä hän kerran oli luwannut, sen täytyi pysyä ja tulla täytetyksi.
Sillä waikka hän eli kaiken puolin onnellisessa awioliitossa, ei hänellä kuitenkaan ollut useampaa kuin yksi lapsi, ja sitä nurkui Wilppu kowin wähäksi. Se hänen lapsensa oli tytär, ja Inka oli hänen nimensä. Sillä ajalla, josta kertomuksemme alkaa, oli Inka jo aika=ihminen, noin liki pariakymmentänsä.
Wilppu nousi seisomaan ja asettui hywin juhlalliseen asemaan, niinkuin hänen tapansa oli päättäwissä asioissa. Niin seisoi hän jonkun aikaa mietiskellen. "Sinä olet kunnon nuorukainen, sitä ei woi kieltää, sen olen aina sanonut ja wastakin sanon, sillä kunnollisuus ja uljuus owat aina kunnioitettawat awut.
Suuri ja wanha petäjäruhmo oli wieläkin aiwan owipielessä; siihen istui Pentti, huoneeseen tultuansa; siinä oli hän ennenkin istunut ja siitä oli hän tehnyt onnettoman kosintayrityksensä. Kun Pentti tuli huoneeseen, loi Wilppu häneen teräwän silmäyksen. Kaikista näkyi, että isännällä oli jotain painawaa mielessä; mutta Pentti ei woinut silmiänsäkään ylöspäin kohottaa.
Juuri kun hän oli parhaaltansa woiwottamassa ja waikeroimassa, tuli Möttölän Hannu taloon. Hän ei tiennyt wihollisesta eikä heidän tekemistään tuhotöistä mitään; hänellä oli puhemies mukana, sillä hän aikoi saattaa kosintansa lopullisesti toimeen. "Pelasta lapseni! Woi minun lapseni!" huusi Wilppu, heti Hannun nähtyänsä. "Mitä puhutte? Mitä on tapahtunut?" kysyi Hannu ällistyneenä.
"Wiholliset owat wieneet Ingan wankina pois; pelasta lapseni!" huusi Wilppu yhä. "Wiholliset wieneet Ingan! miten minä hänet pelastaisin?" änkytti Hannu pelästyneenä. "Totinen rakkaus woipi paljon yritä, uskalla!" kehoitti Wilppu tuskissaan. "En minä häntä woi pelastaa; jok' on mennyt, se on mennyt", soperoitsi Hannu.