United States or Western Sahara ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja hän selitti, ynseili: Vot... Pipotti tää niin... Eukkoaankin lyö ihan kuin selvä venäläinen... Vot teille Kolppanan tshuhnat, minkälaisia ovat!... Niin että ne eivät ole niin kuin oikeat ristityt tshuhnat!... Vot! Ja Iivana ihan kuin höristi sille puheelle, raapasi miltei Pipotin ja Kolppanan tshuhnien pahuudelle korvallista ja siunaili: Kanaljat!... Ihan kuin pakanoiksi elävät.
Vot, Iivana Ivanovitsh... Vot sinulle ketä kosia, oli se Bjelajeffin eukko hänelle hokenut ja kehunut. Niin olikin Iivana Ivanovitsh nyt kosimaan menossa. Bjelajeffiläisillä ei tänään ollut viinaa, ei isännällä eikä muilla, mutta hänellä oli. Hän kävikin siis heidän luonansa kuin läksiäisiksi, ja taritsi heille ryypyt.
Hän hymyili, punoitti, hikosi, ja jo alkoi: Eh mikä mehevä muori!... Verevä muori, tarkoitan, hörppi ja hymyili hän ja lisäsi: Ruusu sin oot, muori... Jei bohu, vannon että ruusu! Morsian ujoili, mutta puhemies-Annushka koki edistää asiaa ja siis myönteli: Niin... Eikö totta, että verevä ja että ruusu!... Vot, Iivana Ivanovitsh, ruusu! Morsian niiskutteli ovipielessä.
Vot ... vot... Pjerkjele... Tukki sussi, pjerkjele! toisti Iivanakin nyt ukolle, hörpiksi ja hymyili. Eh!... Siin' on sulle!... uhitteli nyt Annushka ukollensa. Tuo jo ihan tuskastui ja torasi: No jei bohu vannon, jotta minä sinulle vain rakkaudessa, mutta sinä kuin?... Toraat vain!... Ja niin sukeutui aviollinen kina. Annushka hermostui.
Mutta kun Bjelajeffin eukko oli siitä puhunut, että semmoinen leski on, asuu Iso-Peskiin kylässä ja on eukolla vielä kavettakin, niin hän, Iivana Ivanovitsh, oli heti hoksannut ja sanonut: Vot... . Eukko sinulle siinä, Iivana Ivanovitsh, vot, oli hän itsekseen sanonut ja vetänyt pikilangan niin tiukalle, että naukui.
No... Riippuu mikä paisti sitte... On sianpaisti... On raavaspaisti... Sitte kotletti... Pihvi... Tavallinen paisti... Vot paisti... Mutta yhä vaati Iivana, hörppäsi ja tiedusti: No... Otaksukaamme kotletti... Tai tavallinen paisti, otaksukaamme?... Kuin paljon pitää?
Ei tuo paljon! virkkoi siihen ukko, ja ryhtyi takomaan kirveslappealle asetettua nahkaa. Yksi kerta ei mitään, lisäsi hän vielä takoessaan. Kuinka ei mitään? yritti silloin jo Annushka hyvin äkeästi, mutta Iivana ehätti nyt väliin, sovitti, kehoittaen: Herkeä Annushka!... Vot, elä toraa, sillä...
Ja hän selitti: Yksi on Matvei, toinen on Iivana, mutta tää minun kyytimieheni on ... Ripotti ... Repotti ... Rupotti, vai mikä sinun nimesi on? peräsi hän jo lopuksi Ropotilta itseltään. Eh? Ka tuota, tapaili Ropotti sekä sanaa että korvallista ja tokaisi nimensä: Ropotti. Vot, Ropotti! vahvisti hymyilevä Iivana. Mutta Annushka peräsi nyt: A ei Pipotti?
Mutta Iivana oli jo lähtövalmis, risti vain silmänsä, huokasi vakavasti, ryyppäsi, puheli sanan Herran avusta ja semmoisesta ja lähti, puhellen poistuessaan: A vot, Andrei... Tarkoitan että... Herra... A vot hyvinkin auttaa Herra... Ja hän lähti, housuntasku pullon paisuttamana ja se ainainen nenä hymyilevien kasvojen ihanana kaunistuksena.
Ja hän aivan innostuen tenäsi: Ja vaikka minä huusin ja vastaan panin, niin... Ei ... hellittänyt ei, vaan ... hyväili, armasti... Vot, miten sinunkin pitää!... Jos kerran oikein ja ristityiksi aiot, etkä kuin kalmuukki ja mohametaani... Vot! Ja silloin oli Iivana valmis, kun tuo kerran suoraan vaatii.