United States or Tunisia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ei tarvita! Näen, mikä hän on nimeltä. Hän on Nils Lykke. Kuinka? Tunteeko hän minut? Olisiko Lucia ? Tietäisikö hän ? Hiljaa! Hän ei tiedä mitään. Minä tiesin sen; sen näköinen täytyi Nils Lykken olla! No niin, Elina Gyldenlöve; te arvasitte oikein.
Tuossa tuli joukko nuorta väkeä, ja ohi mennessään he naurahtivat Reitulle tervehdyksen asemesta. Oliko ne tuttavia? kysyi Laara. Olivat. Tunteeko ne Miinan? Miksikä? Niin, etteivät nuo liene minua siksi luulleet. Mitäpä tuo haittaa, jos luulisivat. Haittaa se toki, kun toinen kuitenkin pitäisi olla, naureli Laara. Tuota en ollenkaan tullut ajatelleeksi yhteen matkaan lähtiessä.
Niin, rouva Bonacieux'in, jonka nykyinen olopaikka oli kardinaalille tuntematon. Hyvä, sanoi Rochefort. Sepä oli taaskin sattuma yhtä hyvä kuin joku toinenkin. Kardinaali on todella onnetarten lellipoika. Käsitättekö hämmästystäni, jatkoi mylady, kun huomasin olevani tuon naisen kanssa vallan naamattain? Tunteeko hän teidät? Ei. Hän pitää teitä siis ventovieraana? Mylady hymyili.
"Tämä tässä on mieheni", tahtoi rouva jatkaa, osoittaen vieressään seisovaa miestään, joka nyt oli turkeistaan päässyt. "Vaiti, älä sano, mikä nimeni on", lausui vanhus kujeellisesti. "Annappas nähdä, tunteeko rakas herra lankoni minua", ja tämän sanottuaan tarttui hän suuresti nauraen Lörincz'in käsiin, ja odotti, että tämä tuntisi häntä.
Minä hämmästyin ja kysyin: »Tunteeko eno paronittaren?» »Tunnen», vastasi eno ja nojasi otsaansa kättänsä vastaan, joten käsi jäi ikäänkuin varjostimeksi hänen silmäinsä eteen. Me olimme kahden salissa, ja minä kerroin nyt enolleni, miten olin tullut paronittaren ja vanhan tädin tuttavaksi, ja miten arvokkaita, hyviä ihmisiä he olivat.
Tunteeko herra tämän hevosen? kysyi Mousqueton. Sillä on peräti omituinen väri, sanoi Aramis; tuon karvaista en ole koskaan vielä ennen nähnyt. Sen kyllä uskon, sanoi d'Artagnan. Sen vuoksi möinkin sen kolmeen écu'sen, jonka hinnan sain kaiketi vaan tuon karvan vuoksi. Mutta kuinka tämä hevonen on joutunut sinun käsiisi, Mousqueton?
Tahvana kysyi häneltä: "Tunteeko äiti minua?" Siihen ei vastannut sairas mitään; hän ei silmäillytkään kysyjää. Hän eli kuumeen kuvaelmissa. Yö oli puolessa. Poika oli väsyneenä heittäynyt lavitsalle. Hänen silmänsä menivät umpeen. Hän ei jaksanut valvoa. Tyttökin oli nukahtanut nojaten päätänsä sairaan vuoteen laitaa vastaan. Silloin kuului ulkoa kolahdus.
Vai te se olettekin, joka... Heikkinen. Mitä joka? Heiskanen. Tunteeko herra ketään, jonka nimi on M a? Heikkinen (itsekseen). Emma? Se on lesken nimi. (
Bertelsköldin ei sopinut kieltää kättänsä, mutta nyt hän varoi liian kovasti puristamasta. Hänestä tuntui niinkuin hänen kättänsä polttaisi, kun hän kosketti Eeva Rhenfeltin kättä. Kreivitär hymyili. Se onni, että hänellä taas oli rakastettu veli luonaan, kuivasi pian kyynelten lähteen. Tunteeko urhokas veljeni erästä kirjaa le voici!
Saammepas nähdä, tunteeko Bellario sitte minua.» Armfelt kalpeni suuttumuksesta. »Teidän ylhäisyytenne luvalla pyydän minä saada poistua.» »Samaa pyydän minäkin», lisäsi De la Barre aivan suutuksissaan. »Mitä nyt? Mitä te aiotte, hyvät herrat? Meillä on tärkeitä asioita keskusteltavana.» De la Barre peräytyi sanoen: »Missä sika on sankarina, siellä ei meillä ole mitään tekemistä.»