United States or Belgium ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kuka mittaa silloin ne kärsimykset, joita heidän on kestäminen, oppiakseen ehkä vasta elämänsä ehtoolla rakastamaan toisiansa, hiljaa ja vaatimattomasti, niinkuin veli rakastaa sisartansa ja sisar veljeänsä! Eikö liene myöskin kyllin tunnettu se ilon ja onnen täydellinen myrkytys, mikä perheessä voi olla välttämätön, jotta anoppi oppisi rakastamaan miniätä ja miniä anoppiansa?
Mutta sitten hän lisäsi: "Vaan nyt saat eron, tuoss' on paljoa nuorempi ja siltä maistuu paljoa paremmalta. Tules tänne, pappi valepuvussa!" "Tulen kyllä; kutsukaa minua vaan nimeltäni". "Mikäs nimesi onkaan?" "Sitä ei teidän huoli tietää, osaatte te itsekin antaa minulle oikean nimeni". "Kas tuota! No. olkoon menneeksi: tule tänne, miniä! Kelpaakos se nimi?"
Ammunko joutsenen joelta, Virralta vihervän linnun; Ei se vielä sitte'känä, Maksa ei maitoa emoni, Kosta ei äitin koululoita, Ei vaivoja vanhempani. Maksa Kiesus maammon maiot, Kosta luoja äitin koulut, Maksa vaivat vanhempani, Huolet kaikki kantajani! II. Naisten lauluja. Se raukka miniä raukka.
Se, että rouva kuoli ennen häntä, pani hänen ajatusmaailmansa sekaisin, se tuntui hänestä vastustavan säännöllistä maailmanjärjestystä, se tuntui hyväksymättömältä, suunnattomalta. Kymmentä päivää myöhemmin niin kauan kesti matka Besançonista saapuivat perilliset. Miniä penkoi vetolaatikot, valitsi itselleen huonekaluja, myi loput, sitten he palasivat kotipaikalleen.
Nukuin nurjuksen nutulle, Väsyin värjyn vuotehelle, Hurstille humalahurjan, Viinavillin vaattehille; Hullu lyöpi hurstiltansa, Viinavilli vierestänsä, Poies potki uutimesta, Ulos sängystä uhitti. Hyv' on olla hympyrällä. Minä jauhan vanha vaimo, Home'korva houhattelen; Ei mulle miniä jauha, Pojan nainen pyörittele.
Kerrankin sain aivan ihan yksinäni pienokaisen, join tervaveteni, käärein lapsen riepuihin ja menin ihan paikalla taikinaa alustamaan; toisen kerran tein samoin ja menin paikalla heiniä purkamaan. Sieltä kun palasin, söin kylmää lihavellin perää, enkä kaivannut koskaan sen parempia ruokia, enkä lääkityksiä. Semmoista se on: miniä vainaja sai yhden ainoan lapsen ja oli siihen jo henkensä heittää!
Soisi soutaja venonsa Soutamatta juoksevaksi, Soisi jauhaja kivosen Jauhamatta pyöriväksi Soisi vielä nuori neiti, Miehelähän mentyänsä, Olevans' ison ko'issa, Armahan emonsa luona. Niin neiti ison ko'issa, Kun kuningas linnassansa; Niin miniä miehelässä, Kun vanki Wenäehellä.
Nuo kaksi nuorikkoa, poika ja miniä, olivat ikäänkuin unehuksissa. Gunhilda vaaleni, loihe raivoisia katsahduksia ympärillensä ulkoilmaan ja vaipui tainnuksiin. Mitä Jumalan tähden on nyt matkassa? "Hän tuli varmaankin liian iloiseksi", sanoi Bård. "Eihän anoppi mahtane kuolla?" kysyi Anna. "Ei", arveli Bård.
Nurpealla mielellä ja wähäpuheisena eleli sitten ukko poikansa kodissa. Miniälleen ei ukko leppynyt koskaan, sillä hän piti miniäänsä suurimpana syyllisenä köyhtymiseensä, kun hän muka oli wietellyt hänen poikansa. Waikka miniä koetti kaikella hellyydellä kohdella appiansa, ei se kuitenkaan mitään auttanut, ja kun Liisa yritti ukolle jotain puhua, sanoi tämä äreästi: "mitä sinä kerjäläinen puhut".
Jopa leivälliset kahvit se Susanna puuhasi. »No, Rantalassa sinä, Jussi, olet ollut sitte myötyriään, kun Partalasta läksit?» kysyi Susanna. »Siinä minä olen oleksinut.» »Etkö sinä puuhannut mökkiä itsellesi?» »Lie tuo ennen ollut hieno aikomus sinnepäin.» »Rantalaan se saadaan kohta miniä?» kääntyi Susanna kysymyksillään Erkkiin.