United States or United States Minor Outlying Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Olisinpa suonut sisareni näkevän sen kauniin näyn, joka meillä sinä päivänä laivastosta oli, kun punainen viiri nostettiin amiraalilaiva Fredrika Amalian isoon mastoon; mutta kuningas oli Sofia-jahdissa. Tuuli ei ollut kovin ankara, kuitenkin niin, että hevosemme polkivat laivankantta kärsimättömyydestä; ja ilma oli muuten ihanan kirkas ja lämmin.
Siinä seisoo hän jollakin pihalla, keväisillä roska- ja lastukasoilla. Jäykkänä ja juhlallisena ... pyhätamineissaan. Kädet syvälle taskuihin upotettuina. Katsoo oikealle ... kääntää ruhoaan katsoakseen vasemmalle ... käännähtelee vilkkaasti kuin viiri. Vilkaisee nyt sivulleen ... ja näkee jostakin töllistä tulevan ulos hameihmisen... Mutta vanha tämäkin oli.
Eihän toki tämä taisteleva maamme, Siellä väikkyy rauhan viiri, myrskyt lepää; Eikä ol se päivä valo pyhäin miesten, Joille elon aurinko ain kirkkaast paistaa. Näet sinä vartomuksen tumman portaan, Hurskahitten sankarien rauhansaaren, Joiden elonaamu täällä syttyi, Joiden päivä, puhtahaana synnin pilvist, Sammui ennen nousuu Bethlehemin tähden, Ennen ilon sanomata kuultuansa.
Pieni Falkbyhyn vievä syrjätie oli kokonaan ummessa, niin että vain säleaidan nenät talon ympärillä näkyivät nietosten alta. Pitkän tangon päässä oleva viiri, jonka Kaarle Viktor Bertelsköld kerran oli pystyttänyt tuon punatun huoneen päähän, heilui kitisten sinne tänne, niinkuin tähystelijä, joka etäältä näkee vihollisen tulevan.
Kuolla urho voipi vaan, ei vaaraa väisty, horju, salli itseään ei sortoon syöstä. Kuolo, onni sotilaan, oi terve, kun viel' yksi voitto kamppaillaan! Taistelohon siis miehet, miekan teille. Kunnian on vain koitto kuolo meille. Taistoon tietä tuttavaa, nyt meidän aik' on, vilja kutsuu korjaajaa! Joukoille Suomen harvenneille sankarimaine maamme varjelosta jää. Eespäin, sa pyhä viiri, pystypää!
"Laurits! Saakelin poika! Ylös! Viiri selvilleen!" Kippari Worse seisoi perällä laivamajan takana. Raitis pohjoistuuli kävi vuonon yli, ja vanha priki purjehti mukavasti sisäänpäin, pienillä purjeilla. Virta meni ulospäin ja nosti lakkapäitä laineita sen niemen kohdalla, jossa Sandsgaardin lahti alkoi.
He vakuuttivat, että siellä on kultaa suuria määriä, ja että caziquellakin oli taotusta kullasta tehty viiri, mutta se paikka oli hyvin kaukana lännessäpäin. Tällä kohtaa ovat päiväkirjassa seuraavat kuninkaalle ja kuningattarelle kohdistetut rivit: »Koetan saada Teidän Korkeutenne uskomaan, että koko maailmassa ei ole parempaa ja rauhallisempaa väkeä kuin nämä intialaiset.
Minä vien hänen kauas näiltä rannoilta tuonne pohjois-Hämeeseen, jossa hänen äitinsä serkkukin asuu.» Ukko ei mitään puhunut, hänellä näkyi olevan kova taistelu oman itsensä kanssa, mutta vihdoin hän sanoi kuitenkin: »Mitä sanonut olen, sen olen sanonut. Ei pidä kenenkään lausuman Niemen ukosta, että hän on kuin viiri, joka sinne tänne häilyy.»
Vaikk' imi kalma henkes meden, viel' ei Se kauneuttas vallannut; viel' olet Sa voittamaton: kauneuden lippu Punoittaa huulillas ja poskillas, Ja niill' ei liehu kalman kalvas viiri, Tybaltko veri vaatteissaan? Oi, voinko Paremman tehdä sulle palveluksen, Kuin tällä kädellä, jok' otti henkes, Lopettaa sen, jok' oli vihamiehes? Suo anteeks, lanko! Armas Julia, oi, Kuink' olet vielä kaunis!
Vaikkapa lapsuuden liepeä viiri Otsallain väikkyi vielä, Nuorison seurassa karkelin niitul, Kunnaalla ruohosella; Nuorukaiset karkelit, Vilkkaat immet karkelit, Ja ilon pauhinasta metsä kaikui, Kuusisto synkeä kaikui.