United States or Turkey ? Vote for the TOP Country of the Week !
Pappi, pitäjän kappalainen, joka vihkisanat oli lukeva, käveli edestakaisin lattialla, ja tohtori Vakanen seisoi juhlallisena katsoen oveen päin, ikäänkuin joka hetki sieltä onneansa odottaen. Ja nyt näkyikin, mitä hän odotti. Vieraatkin nousivat kaikki seisaalle, sillä ovesta tuli vanha valkopäinen rovasti taluttaen kaunista morsianta. Maaria oli ihana.
"Kaikki tulee muuttumaan?" hymyili mamma, toistaen Helenan vanhoja sanoja, Kaikki, kaikki tulee muuttumaan! sanoi Helena, juhlallisena korkeuteen katsoen. Luutnantit. Sen pataljoonan upseeriklubissa, missä Georg palveli luutnanttina, sytytettiin paraillaan valot. Paha on esitellä johonkin upseeristoon kuuluvia henkilöitä semmoisina kuin nämä ovat suljetussa klubissansa.
"Virkani", alkoi lääkäri jonkinlaisena juhlallisena esipuheena, "sallii minun katsoa moneen, muuten hyvin kätkettyyn asiaan. Tahtomattamme olemme me, lääkärit paljoa useimmin kuin papit hoidettaviemme uskotut, sillä useassa kohden on meillä paljon enemmän tehtävää hengellisien asioiden kanssa, jotka asettuvat meidän koetuksiemme välille.
Juhlallisena, arvokkaana istuu tuomari korkealla sijallaan; hänen ympärillään on joukko totisen, vakavan näköisiä miehiä. Jäykkänä pelottomana seisoo syytetty tuomiota odottaen. Ken tuo syytetty nuori mies? Hän näyttää tutulta. Jo nousee tuomari seisoalleen. Kädessä on hänellä paperi. Hän viittaa syyllistä lähemmäs. Mutta mitä nyt?
Ja jälleen syntyi hänessä uusi ajatus: että sinä juhlallisena hetkenä, jolloin uusi elämä syttyy, jolloin pieni matkamies, yksinään ja avuttomana, tulee vieraaseen maailmaan, ottavat naiset hänet vastaan, muodostavat naiset suojelusvahdin hänen ympärilleen kun taas mies seisoo siinä arkana ja hämillään, mietiskellen elämän suurta arvoitusta...
Oli hän vähän uskonnollinenkin, mutta siinäkin oli niin yksipuolinen, ettei hänen uskossaan ollut muita kuin hän itse ja eräs vanha piika. Valkeni sunnuntai-aamu. Juhlallisena seisoi kirkko aamu-auringon valossa korkeine huippuineen ja maalattuine seinineen. Ihmiset nousivat verkallensa asennoissaan ja siristelivät unisia silmiään, joihin auringon kimellys oli vähän vastaista.
Isäntäni vei minun kerran tämän yliopiston juhlasaliin eräänä juhlallisena päivänä, jolloin mudikki eli filosofiian tohtori piti arvoonsa asetettaman.
Kohotti harmaan esiripun melkein huomaamatta ylemmäksi, puhdisti ensin sumuvaipan Puijolta, ja taas köyristi vanhus kyömyisen niskansa, nosti kuin ahven harjaruotonsa pystyyn, ja siinä se nyt seisoo juhlallisena, synkkänä ja totisena. Puijolta päästyään ryntäsi sitten puhuri tavallisella tuimuudellaan puhdistustöitään jatkamaan.
Näin ajatellessani olimme äkkiarvaamatta ehtineet kirkkomaalle, jossa Eeva osoitti minulle paikan, missä Anna lepää. Tämän nähtyäni laskin Eevan menemään pois, sillä yksin tahdoin huoliani huokailla rakastettuni haudalla. Aurinko oli jo laskemaisillaan. Viimeiset säteet kultasivat puiden latvoja. Juhlallisena seisoi kirkko hautakumpujen vierellä, ikäänkuin suojellaksensa niitä maailman myrskyiltä.
Vilkaisten meihin hetkisen puoleksi ylenkatseella, puoleksi voitonriemulla seurasi neiti Västman Sissiä pitkillä, jymisevillä askeleilla. Rouva Dahl oli vaiennut. Minä kuulin insinöörin hiljaa mutisevan itsekseen: "Perrr " Siihen hajosi rouva Dahlin luoma tuulentupa. Kun seuraavana aamuna tulin ruokasaliin, astui rouva Dahl juhlallisena vastaani ja sanoi: "Menneet!" "Kutka ovat menneet?" kysyin.