United States or Botswana ? Vote for the TOP Country of the Week !


Urhojen verrat voitti hän kolmanneks amatsoonit. Voittajan tiellepä taas tuhot viekkaat valtias tuumi: laajan näät Lykianpa hän laittoi sankarit parhaat väijyksiin, mut tulleet ei kotihinsa he koskaan, uljas Bellerofon joka ainoan surmasi heistä. 190 Vaan jumaloista kun polveuvaks uron valtias tunsi, luo hänet otti ja myös avioksi hän tyttären antoi, kaikkea ruhtinasarvoa soi hänen nauttia puolet; kansapa taas Lykian valioimmat vainiot antoi, kauniit, viljavat, viinikkäät, hänen niill' asuakseen.

Keill' oli taas Gyrtone, keill' Argissa ja Orthe, Elone sekä viel' Oloosson valkeamuuri, niill' oli johtajanaan uros uupumaton Polypoites, jonk' oli Peirithoos isä, siittämä Zeun ikivallan vaan hänet kuulupa taas sinä päivänä Hippodameia sai, jona Peirithoos kovin kostain jouhiset hirmut hääteli Pelionilt' alas ain' aithiikkien ääriin toisena rinnallaan vesa Areen, aimo Leonteus, korkea jonk' oli taatto Koroneus, Kaineun poika; neljinkymmenin nuo kera keuloin seurasi tummin.

Mut velhojen kanss' saimme taistella: Niill' oli paulat senkin seitsemät, Niin taiten viritetyt, juonikkaat, Ett' itse enkelin ois eksytelleet. RUUBENILAINEN. His, kuulkaa miehet! ELISUR. Ja velhoin päämies itse belzebubi Sen nimi no, mut itse belzebubi Hän oli, Eufratilta kotoisin. ER

Kultani onni kova on, ei se anna maata, Täytyy öitä kollotella pitkin pihamaata. Kultani kulki kohmelossa, yhtyi likalättiin, Tuosta suuttui siivo tyttö, suuttui yhtä-äkkiin. Ompa mulla lauluja ja ralli ompi kanssa; Eipä tämä tyttö lähe joka ruojan ansaan. Likat nätit tällä maalla kasvaa kaunihisti, Niill' on posket punaset ja puhet aina siisti.

Viuhui ruoska, ja vei hevot kiitäen vauhtia vinhaa, laivoja päin tasalaitoja näät halu niill' oli päästä.

Niill' on tullut tappeluhun, Kilvan nymfien kisahan, Sysännyt sydämmen kautta, Talon tiettyä tytärtä, Karannunna kantapäille, Aivan astunut likelle, Ett' on hieno niveltynyt, Niveltynyt nilkkaluusta Jalka neitosen jaloimman, Meidän Marian mainittavan.

Vaan siellä seisoi lasta kuus, Ne tulleet oli jostain kaukaa, Niill' enkelin ol' ihanuus, Ja vienous ja iloisuus, Ne oli kuusi orpo raukkaa. Iloisna lapset lauloivat. Olimme kaikki riemuissamme, Betlehemistä kertoivat: Jos pieni Jeesus, sanoivat, Ois meidän jouluvieraanamme!

Niill' oli rinnallaan varaorhina Pedasos uljas, linnoilt' Eetionin jonk' oli tuonut Akhilleus, kuolollista sit' ei pari kuoloton jättänyt jälkeen.

Keit' oli Thaumakian ja Methonen tai Meliboian miehiä, keill' oli hallussaan kivipohja Olizon, niill' oli johtajanaan Filoktetes jousjalo, heitä seitsemin laivoin toi; viiskymment' astunut kunkin miest' oli airoihin jalojousta ja taattua taistoon.

JAGO. Niin, kunnia on aine, jok' ei näy; Se usein niill' on, joilla sit' ei ole. Mut mitä liinaan tulee OTHELLO. Mielelläni Sen, totta Jumal', oisin unhottanna! Sa sanoit O! se muistissani pyörii Kuin ruttohisen talon päällä korppi, Tuo tuhon enne, ett' on liina hällä. JAGO. No, mitä sitten? OTHELLO. Se ei hyvä.