United States or Belgium ? Vote for the TOP Country of the Week !
Alistuen ja kärsivällisesti olivat he odottaneet, että hekin saisivat kuulla jonkun sanan tässä elinkysymyksessä, mutta kun ei kukaan näkynyt ajattelevan heitä ja kun upseerit alkoivat ottaa osaa keskusteluun, loppui heidän kärsivällisyytensä. Sanokaa meille mitä puhutaan, pyysi tuskallisesti eräs nainen, tarttuen kepeästi majurinrouvan käsivarteen.
Liisa katsoi häneen sydämellisesti ja veitikkamaisesti. Niinkö luulet? hän sanoi. Ja sentään ajattelet sinäkin tällä hetkellä muita ihmisiä. En ajattele, väitti Johannes. Kyllä, sanoi Liisa. Ja onhan se aivan luonnollista. Miksi tahdot väittää sitä vastaan niin itsepintaisesti? Ketä minä ajattelisin? Tietysti heitä, jotka jätimme juuri. Mitä luulet heidän tällä hetkellä ajattelevan? Ei meitä.
Vaan se, joka kuulee ja näkee, tietää sen sanoittakin. Ei ollut ketään, jonka kanssa olisin voinut puhella, ei ketään, jonka kanssa olisin tahtonut puhella Jumalasta, rakkaasta Herrastamme Kristuksesta ja taivaasta. Senkaltaista ei kukaan näkynyt ajattelevan; kuitenkin löytyi Kondoverissa ihmisiä, jotka säännöllisesti kävivät kirkossa, kuten minäkin.
Henki oli varmaan kuullut hänen ajattelevan, sillä se lausui kohta: "Sinun parannuksesi siis. Ole varoillasi!" Puhuessaan se ojensi vahvan kätensä ja tarttui hiljalleen hänen käsivarteensa. "Nouse! ja seuraa minua!"
Kun hän ilmoitti summan, mikä pitäisi olla kaisanruplia, ennenkuin torni ulottuisi maasta kuuhun, jäi Mikon suu selälleen ja silmät tuijottelivat ajattelevan näköisinä paperiin. »Kun olisi ihmisellä niin paljon rahaa», huokasi hän. Kastori purskahti nauramaan: »Sepä tässä janottaa, mutta ei suuret särpimet!»
Hän näytti ajattelevan, että hän tällä oli kokonaan ratkaissut asian ja antoi minulle semmoisen voittosan, pikkuisen suudelman suoraan viattomasta sydämestänsä, että tuskin olisin tahtonut osoittaa hänen erehdystänsä, vaikka olisin saanut koko mailman. Niin! Minä rakastin häntä, ja minä yhä rakastin häntä aivan yksinomaisesti, täydellisesti ja kokonaan.
Sinä uskot kullantekijää ilman todistuksia, mutta epäilet Jumalaa, jonka olemassaoloa todistaa koko luotu maailma. Onko se ajattelevan ihmisen arvolle soveliasta? Kaiken vakaumuksen tulee alkaa epäilyksellä. Ei suinkaan. Elämä, samoin kuin matematiikka, alkaa selviöillä. Vai oletko milloinkaan epäillyt omaa olemassaoloasi? Jumala on selviö: häntä ei ikinä voida todistaa, hänet tutaan.
"Mutta minusta nähden", sanoin minä, "T:ri Luther ei katso asiaa niin helpoksi, kuin te. Minä olen huomannut nykyisin, että hän on totinen ja välisti sangen alakuloinen. Hän ei näytä ajattelevan, että voitto jo on saatu." "Nuoret soturit", lausui Gottfried, "ovat usein yhtä hilpeät iltaa ennen ensi taisteloansa, kuin turnajaisten aattona. Vanhat soturit ovat totiset ennen taisteloa.
Rouva Angelin oli kuitenkin hyvin ihastunut ja katseli yhä lasta, aivankuin hänen olisi ruvennut tekemään mieli uutta leikkikalua; luultavasti heräsi äidintunne myös äkkiä hänessä. Hän ei ollut paha, päinvastoin oli hänellä hyvä sydän, vaikka hän näytti ajattelevan ainoastaan itseään ja rakkauttaan. "Oi, Robert", sanoi hän, "jos mulla kuitenkin olisi yksi!"
Niinä aikoina ajattelin hyvin vähän taikka ei mitään, vaikka muutamat sanoivat minun ajattelevan liiaksikin. Tosiaan en itsekään tietänyt, kuinka oli. Lapsuuden tuttavakunta oli hajonnut eli kehittynyt, en tiedä, kuinka tuo oikein oli. Ainakin olivat he tulleet joko liian suuriksi tahi liian pieniksi ja minä mietiskelin maailman pyörähtäneen yhden liian kerran ja sen kaiken vaikuttaneen.