United States or French Guiana ? Vote for the TOP Country of the Week !
KIRKKOHERRA. Minä kysyn sinulta Hilma Katariina Purimo Jumalan seurakunnan läsnä ollessa, jos sinä tahdot ottaa tämän miehen Teofilus Grön'in aviomiehekses, ja rakastaa häntä myötä- ja vastoinkäymisessä? En. GR
Mihin olet pannut, sieltä nyt otakkin kauppakirjat! TEOFILUS (huutaa). Laatikkoon ne panin! Anna tänne kirjat kiiruumman kaupassa!
Mutta samassa heräsi hänessä jotakin muinoisesta toimintakyvystään; hän antoi ojennetut kätensä laskeutua sivuille, kääntyi Joelin äänen mukaan seuralaisiinsa ja sanoi varmalla äänellä: "Te kaikki, jotka ylimmäinen pappi Teofilus on antanut minulle kiinniottaakseni ja vangitakseni natsarealaisen opetuslapset Damaskossa, palatkaa heti kotiin Jerusalemiin ja sanokaa Teofilukselle, että luovun toimestani.
TEOFILUS. Saan työtä, lunastat kyllä. Mitä sitten jos näkee? Päinvastoin minä hänelle kaiken rehellisesti aion kertoa Ole jo! Voi, voi sitten sinä vasta kaunista saat aikaan! Säret lapsemme tulevaisuuden järkinään. TEOFILUS. Jos hänen rakkautensa särkeytyy niin vähällä, no särkyköön sitte vain! Ei siitä vaaraa! Jos minullekin joku ystävä olisi ajoissa kertonut sinun tuhansiesi perijuurta niin
Ole edes kerran vaiti! Hanki puita, hanki puita, sitten en virka sinulle tuon enempää. TEOFILUS. Mutta johan sen kuulit, ett'en voi hankkia puita! Minulla ei ole rahaa eikä mitään keinoa, millä voisin niitä saada. ELVIRA. Miehen pitää tietää keinot. Mene työhön. TEOFILUS. Mihin työhön? Anna, niin teen. Kerjäämällä olen työtä kerjännyt, mutta en saa mistään. ELVIRA. Miehen pitää hankkia työtä.
Onkos mielesi siitä apea. Pitäisi nyt joulua ja sulhasta ottaa vastaan kun mitäkin kerjäläistä ikään. Ei mar, toista oli Hynnis-vainaja TEOFILUS. Hän jätti rahoja jälelleenkin kaikeksi onnettomuudeksi. Luuletko että muutoin olisin sinusta huolinutkaan vaimokseni? Jopa nyt. ELVIRA. Toista nuottia silloin veisasit. Sanoithan että olit minuun niin pikiintynyt ettet hetkeäkään rahojani muistanut.
Ei sen vertaa saisi olla ihmisellä virvoitusta, kun piipullinen tupakkia? ELVIRA. Eipäs minullakaan ole: ei tupakkia, ei edes piippuakaan. Eikä kukaan hottentotti kysele: mikä minua hiukankaan virvoittaisi. Ei mar kukaan! TEOFILUS. Sitä vielä näet puuttuu! Sinä juot kahvia minkä kerkiät, päivät päästään, aamusta iltaan. ELVIRA. Sitä sanaa vielä puuttui, ja se on tuhannen vale!
Tämä sulhanen on ihan toista maata mies. Ei hän Stellalle anna reppuja ikinään. ELVIRA. Niin sitä silloinkin luultiin. Mutta kokemus näytti toista. Hanki puut. Meidän tulee osoittautua parhaimmassa valossa. Hanki puut. TEOFILUS. Mitä niitä niin paljon sitte ökytetäänkin aamusta iltaan, Sinulla on aina leipomiset ja paistamiset ja ryykkäämiset ja prykäämiset yhtenään. ELVIRA. Niin pitää ollakin.
Kuka sinua oikein tunsi perin pohjin. Etkä sinä silloin viinan tilkkaakaan maistanut, entäs nyt? Nenäsikin on kaiken muun karvanen, mutt'ei nenän! TEOFILUS. Anna sen olla! Ei siitä vaaraa, sanon sinulle! ELVIRA. Kukas tuota liikuttaakaan? TEOFILUS. Oletko äänettä tahi ELVIRA. Mitä? mitä sitten? Sinäkö tohtisit? TEOFILUS. En lupaa kysy keltään, ennestäänhän tuon jo tiedät.
Niin heidän avioliittonsa pitää oleman onnellisen ja autuaallisen, jonka me myös kaikki yhteisesti tälle pariskunnalle sydämmestämme toivotamme. Amen. Minä kysyn sinulta Teofilus Grön, Jumalan seurakunnan läsnäollessa, jos sinä tahdot ottaa tämän ihmisen Hilma Katariina Purimon aviovaimokses, ja rakastaa häntä myötä- ja vastoinkäymisessä? GR