United States or Ukraine ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minä tahdon pitää toisen muistona taikka ostaa sinulle jotakin markkinalahjaa; toisella sinun, jos tahdot, sopii maksaa Hugh Spencerille kirsikanpunainen rihma taikka joku muu pieni rätinki," lisäsi hän, "joka kenties on mennyt muistostani." Ja niin hän palasi panemaan sisään kalujansa siinä luulossa, että hän oli ollut sekä tarkkatuntoinen että antelias.
Buddenbrockin perhe on rikas, mutta kreivinna on kova. Parooni saattaa pikastua ja rangaista, mutta hän on myös anteeksiantava, antelias ja hyvä. Mutta kreivinnan sydän on kivestä. Hänestä orja ei ole linnankoiran arvoinen. Entä Attila? Onko hänkin orja. Ei, hän sai vapauden ja vietiin vieraisiin maihin. Nyt kevättalvesta palasi hän vihdoin, mutta silloin en tuntenut häntä enään.
Kuule siis. Tunnetko Sokolnits linnaa? Tunnen, herra kreivi, Ai'on huomena mennä eläimineni sinne. Herra kreivi Normann kuuluu olevan antelias herra eikä lahjatta laske sellaista köyhää karhuntanssittajaa kuin minä olen. Hänellä on pieni viiden eli kuuden vuotias poika, joka vissiin karhuuni, kameelini ja apinaani mielistyy. Poikanen ei suinkaan vielä ole sellaista nähnyt?
Te olette kuluttaneet paljon kasvatukseeni ja olette aina kaikissa ollut niin antelias minulle, kuin oli mahdollista olla. Te olette ollut itse jalomielisyys. Varmaan löytyy muutamia elinkeinoja, joissa sopii aloittaa elämää ilman juuri mitään kustannuksia, vaan kuitenkin aloittaa sitä hyvällä menestyksen toivolla, kun vaan on rohkea ja koettaa.
"Ei tuota tullut pannuksi. Minua varten ei suinkaan rovastin tarvinnut saarnata elatuksen murheesta." "Hyväpä sen on siitä saarnailla, kun ei ole sitä murhetta itsellään. Mutta olisipas meidän sijassa... Leikkuuaikana kertoivat painaneen 15 vanhaa leiviskää." "Antelias se kuitenkin on saarnoissaan, vaikka muuten moittivat ahneeksi.
LIINA. Kelleppä minä semmoisia ompelisin? Itsellesi tietysti, itsellesi. LIINA. Mitä se Anna-Maija joutavia löpisee! Ensinhän sen sulhasenkin täytyy hankkia ja sitte vasta kapiot. ANNA-MAIJA. Sulhasen noin sievä tyttö kyllä saa, milloin vain halua, saa vaikka viisi joka sormelle! LIINA. Kylläpä se Anna-Maija nyt on antelias. ANNA-MAIJA. Olen kyllä sinun moisillesi tytöille. LIINA. Kiitos!
Runsas ja antelias luonto antoi tähän kaikki aineet, mutta Baukiin ahkerat kädet olivat välttämättömät välittäjät. Siinä oli pähkinöitä, viikunia, ryppyisiä taateleita, päärynöitä ja omenia, jotka koreistansa levittivät palsami-lemun huoneesen, jopa purppuran-värisistä viiniköynnöksistä valittuja mehukkaita rypäleitäkin sekä, keskellä pöytää, sulavan-näköinen mesikakku.
"Mutta saanko vaihettaa ne pois, jos niin tahtoisin?" Omatuntoni oli levoton, senpätähden panin tämän ehdon. Isäni oli varakas, mutta ei suinkaan rikas, ja vaikka hän oli antelias minua kohtaan, vihasi hän kuitenkin tuhlausta. "Saatte kyllä, mutta ette varmaankaan niitä vaiheta". Tytyväisenä otin tuon pienen mytyn; nytpä täti Amalia saa nähdä, että kyllä osaan ostaa pitsejä ilman häntä.
Hän on nuori, tulinen, antelias kuin Kypron vaskikaivokset ja valmis lygiläisen lintunsa takia uhraamaan puolet omaisuudestaan. Kas sellaista minä jo kauan olen hakenut. Täytyy sentään olla varuillaan, sillä nuo hänen kulmakarvojensa rypistykset eivät tiedä hyvää. Voi! sudenpenikat ne tähän aikaan hallitsevat maailmaa!... En minä sitä Petroniusta pelkäisi.
Syvällä kumarruksella tervehtien ylhäistä seuraa siirtyi vanhus erääsen salin nurkkaan odottamaan hetkeä, milloin hänen huvitustansa haluttaisiin. Onnellinen ja antelias isäntä käski heti asettaa hänelle ruokaa ja juomaa, vaan vapiseva vanhus kiittäen ainoastaan pudisti päätänsä, ja mitään nauttimatta pysyi hän äänettömänä paikallansa.