United States or Kuwait ? Vote for the TOP Country of the Week !
Erinomaisen hyvin hän mamselin mielestä suoriutuikin tehtävässään. Kalat tuhrutettiin jauhoissa ja paistettiin pannussa. Toiseksi ruuaksi keitettiin maitovelliä ja kolmanneksi paistettiin pannukakkuja. Nyt sai Elsa käyttää ja näyttää taitoansa päivällispöydän laittamisessa isossa kamarissa. Se oli Elsasta erittäin hauskaa työtä.
Nähtyänsä mamselin niin hiljaisena ja miettivänä ei hän uskaltanut häneltä mitään kysyä, ei edes mitä illalliseksi laitetaan. Hän luuli mamselin närkästyneen siitä kun Heleena sanoi Elsaa enkeliksi ja hänen vaan piti tavallisena ihmisenä. "Enkeli! mikä enkeli minä olen? Voi kun se Heleena-eukko on olematon niissä puheissaan", sanoi itsekseen kyökissä Elsa.
"So, kyllä piisaa nyt", tuumi herra ja antoi venheen kääntyä, ja laskettiin takaisin Munkkiniemen rantaan. Hän oli mamselin vanha tuttu. Syksy tuli ja samalla se aika, jolloin kaupunkilaiset maalta kotiutuvat. Mamselikin tuli piikoineen kaupunkiin mutta kumma kyllä ei enään entiseen asuntoonsa, vaan vallan toiseen. Siinä ei ole liioin ihmettelemistä, sillä joka vuokralla asuu, saa usein muuttaa.
Rajuilman tauottua lakkasivat pojatkin riitelemästä. Häät olivat olleet komeat ja niissä oli ollut hauskuutta jäämäänkin asti. Kuka kumminkin häiden jälkeen ja mamselin mentyä jäi pahoille mielin, oli Munkkiniemen Elsa. Hänelle ei mamseli muistanut antaa päästökirjaa eikä palkkaa.
Kauniista vaatteista ei enää ollut jäljellä kuin repaleita; helmet olivat karisseet pois; Sirrin terävät hampaat olivat puraisseet mamselin korean nenän-nipukan poikki; toisessa kädessä oli jäljellä ainoastaan sakarisormi ja toisessa peukalo; nuo somat, punaiset kengät olivat poissa.
Jos palkkaa ei olisikaan maksanut, olisihan kumminkin päästökirjan antanut", tuumiskeli Elsa. "Meillä ei vielä ole hätää mitään. Palvelukseen sinä kyllä pääset; olen minä sekin akka, että sulle palveluspaikan saan, ilman mamselin eli ruustinnan päästökirjaa." Samassa kuin mummo viimeistä sanaa sanoi, aukesi kamarin ovi, ja sisään astui Munkkiniemen rouva.
"Se tulee tiedämme siitä, kun käypi harvoin kirkossa", vastasi keittäjätär. "Ehkä! Olkaapa nyt neidit hyvät ja pistäytykää meilläkin jalkojanne lepuuttamassa." Tytöt eivät estelleet vaan kulkivat mamselin perässä taloon. Siellä he menivät kyökkiin. Vähään aitaan ei piiat tehneet muuta kuin istuivat. Sannakaan ei ääntä päästänyt, sitä vähemmin keittäjätär.
Mamselin noustua alkoi vasta askareet, kun hän oli Elsaa kieltänyt mihinkään toimeen ryhtymästä, ennenkuin hän opastamaan joutuisi. Kello oli täsmälleen kahdeksan, kun mamseli saapui kyökkiin. Silloin tehtiin tuli helliin ja kahvipannu asetettiin tulelle. Elsa sai katsella tarkkaan kaikkea, kuinka mikin paikka oli tehtävä.
"Oliko mamselin isä hyvä saarnamies?" "Mitä taivaallisia sinä nyt rupeat kyselemään?" "Muuten vaan kysyin." "Siinä tietysti tuossa kysymyksessä on jotain alla. Siitä on varmaankin äitivainajas tai joku muu jotain puhunut." "Ei puhunut äiti eikä kukaan muukaan, minä kysyn sitä aivan itsestäni ja perin hyvässä tarkoituksessa."
Kalua kaikenlaista toi mamseli mukanaan ja Elsa sai asua kesällä mamselin kanssa samassa huoneessa. Elsan mökistä tehtiin levähdyspaikka kävelymatkoilla tahi oikeammin metsäpirtti. Se oli Munkkiniemen herrasväen kesäkartanona, ainoastaan leikillä ja naurun vuoksi, mutta usein he sentään menivät mökin sievälle nurmikolle istumaan.