United States or Norfolk Island ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minkälaista naamaa katsojat ikkunoista näyttivät, en voi sanoa, mutta hiukan nolona risteilin kirgiisini kanssa katuja pitkin siellä täällä, etsien majalaa. Sellaisen sainkin viimein erään porvarin luona, mutta itse sain minä toimittaa itselleni sekä ruoan että sängyn.
»Sinua kuritetaankin nyt niin paljon, että tottelet. Entiset kuritukset ovat olleet vähät.» Ja minä sainkin kuritusta, että sitä kuritusta tottelin, en uskaltanut paeta toista kertaa. Ymmärsin, että oli tyytyminen pönkän takana olemaan. Siinäpähän kesä meni. Työnteossa. Heinä kun saatiin tehdyksi ja leikkuut leikatuksi, niin äiti alkoi asua kotosalla.
Pikku Liisi sinä, tietysti, teet meille seuraa tänä iltana. Ponnistin kaikki voimani, saadakseni ääneni levolliseksi. Enhän minä osaa ratsastaa. Jopa muisti Anttikin minua. Kääntyi koko ruumiillaan minun puoleeni. Se on totta, se. Kuinkas teemme sinun kanssasi, Liisi? Minä jään kotiin. Sain kuin sainkin kasvoni vääntymään hymyyn.
Tultuani liki Jyväskylää, L:n kirkolle, tiedustelin siellä pappilasta kirjansitomistyötä, koska oli aikaa vielä viikkokausi jälellä. Sitä sainkin ja tein kolme päivää työtä, josta sain rahaa muutamia markkoja lähteissäni. Sitte pitkitin matkaani Jyväskylään.
Hänet käärittiin Kiialasta haettuun karhuntaljaan, ja neljä sotamiestä kantoi hänet pois. Niin paljon ja moninaisia sodankauhuja kuin seuraavina vuosina sainkin nähdä ja kokea, painui tämä näky kuitenkin kaikista syvimmin mieleeni. Muistellessani sitä ja ummistettuani silmäni näen ilmielävänä edessäni majuri Fraserin, kuinka hän raadeltuna makasi jaloissamme aukoen suutaan ja liikuttaen sormiaan.
Ja entäs se arvo, minkä se myötänsä toi! Olihan se toki jotakin suuremmoista, kun "pelimannin" hakia saapui luokseni ja pyysi minua lähtemään tanssiaisissa soittamaan! Pyyntöä aina mielelläni noudatin ja sainkin useita kertoja esiintyä tässä "imelässä" virassa. Kesän tultua päätin rippikouluni ja tunsin sen jälkeen voimallisia vetämyksiä sielussani taivaan puoleen. Vaan eiväthän ne kauan pysyneet.
Ollessani koko päivän suuresti murheissani, täytyi minun hätäni pakotuksesta mennä iltasella kaupungin papin tykö. Häneltä sainkin tarpeellista lohdutusta ja perusteellista ohjausta alkumatkalleni.
Siihen ajatukseen nukahdin ja sain kuin sainkin vielä unta muutaman silmäntäyden. Mitä vaivaa minun aamu-uneni suojeleminen Jaakolta lienee maksanut äidille, en voi sanoa, mutta lopulta se nähtävästi oli mennyt sivu hänen voimiensa, koska herätessäni kuulin Jaakon iloisen naurun ja tapasin hänet ratsastamassa hartioillani, pitäen molemmin käsin kiini tilapäisen ratsunsa "harjasta."
Pian sainkin niihin sellaisen aukon, että mahduin siitä ryömimään ahtaaseen ja pimeään ullakkoon. Kaiken varalta otin muskettini ja rensselini sinne mukaan. Sotamies asetti oljet ja malat paikalleen ja laskeutui alas, jonka jälkeen he kaikki hävisivät metsään. Asetuin pitkälleni välikaton multiin ja eräästä suurenpuoleisesta raosta sopi minun mainiosti tähystää tielle ja lähimpään ympäristöön.
Minä en itse tiedä, mitä ne tarkoittavat, ja kysyn äidiltäni, joka niinkuin kokenut vanhallainen ihminen kaikki tietää. Sainkin vastauksen: Siinä kannetaan rovasti-vainajan kunnian-merkkejä. Samassa hekin ovat sivu astuneet. Nyt kannetaan ruumista paareilla. Paarit ovat peitetyt mustalla vaatteella ja sen päällä on ruumiin-arkku.