United States or Liberia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Silloin nekin vieraat, jotka muuten eivät kotolaisten tavoin sisäisimmissä huoneissa käyneet, saivat nähdä tämän »kaikkein pyhimmän». Esineet siellä näkyivät hyvin hämärästi, ikkunat olivat verhotut, puolipimento siellä vallitsi; mutta sen hämärän keskellä kiilteli kahden vierekkäin seisovan korkean ja mahtavan vuoteen kultaiset nuput ja häämöitti valkoinen marmori-kristus, joka verholakeisen alla siunaten levitti käsiänsä yhdistettyjen vuoteiden ylitse.
Lainehet Suomenlahtosen, Länsimailta kun vyörytten, Lempeä kantakaatte, Suven lahjoja rannoillen Suomen, orpotyttösen! Lainehet Suomenlahtosen, Pohjosesta kun vyörytten, Mainetta kantakaatte, Suloa orpotyttösen Mailla etelän kiittäen! Lainehet Suomenlahtosen, Vierahista kun vyörytten, Vihoja haudatkaatte! Suomen rantoja kohdaten Suudelkaatte te siunaten!
Mitkä myötä-, vasta-vaiheet kohtaa Suomenmaan, Kansa kiitollinen muistaa jalon Ruhtinaan: Suku suvun, lapsi lasten kuulla kertoo, siunaten Suurta ruhtinasta, joka täytti kansan toivehen. Niinkuin elonjuhlaa Suomi viettää riemuiten, Ruhtinaansa töitten muistoks' lyhteit' uhraten: Valistuksen, hyvän, pyhän voitoks' uhraa Suomenmaa. ALEKSANDER Toisen muisto niistä aina loiston saa. KES
Vaan siunaten puheli nuori tyttö aina rouvasta, joka hänelle oli ollut hellä äiti. Aika kului. Katri ihastutti kauneudellaan ihmisiä, ja moni nuori herra kävi teeskenneltyä asiaa leipurilla, kun oli Katri ehtinyt viidenteentoista vuoteensa. Vaan Katri, joka elämänsä kovassa koulussa oli runsaan läksyn lukenut, kohteli heitä, niinkuin muitakin, kylmästi.
"Hän luullakseni suostuu tähän roomalais-goottilaiseen valtioon. "Mutta musta Teja lähtee mukaani." Illalla kerrottiin kaupungilla antautumisesta. Mutta ehdoista ei oltu selvillä. Varmaa vain oli, että Belisarius oli kuninkaan toivomuksesta lähettänyt kaupunkiin suuret määrät leipää, lihaa ja viiniä, jotka jaettiin köyhille. "Hän on pitänyt sanansa", sanoivat nämä siunaten kuningasta.
Vuoteella huomasi Maria vihdoin nukkuvan lapsen pään. Hetken hän sitä katseli ja suuteli siunaten. Lähdettyään tuvasta juotti hän hevosen, vei sen vajaan, hankki sille appeita ja silitteli kiitokseksi hyvästä palveluksesta. Mutta jo oli aika rientää matkaan.
Vieläpä ystävällisen pään-nyykähdyksenkin, talon asukkailta, kahdelta vanhukselta, jotka kuin Philemon ja Baucis juuri istuvat lieden ääressä murkinallaan. Puiset lusikat, puiset lautasetkin! Mitkä klassilliset viivat tuollakin elämänmuodolla! Ja melkein kuin jonkinlaisen ihmisheimon patriarkan tavoin siunaten mielessään heidän ateriaansa astuu Johannes tyytyväisenä, pyhätunnelmaisena edelleen.
Jokainen uusi laiva oli koko kaupungin uusi lemmikki ja merkkipäivänä, juhlapäivänä sen nimensaantia vietettiin. Siihen kiintyivät isännän toiveet ja huolet ja ikäänkuin siunaten virkkoi hän sen ensi kertaa pullistaessa purjeitaan: Mene, »Toivoni», kunnosta itsesi, muista isäntääsi ja kaupunkiasi.
Ajatelkaas miten ihmeissään kaikki tuttavat mahtavat siellä olla, kun minä teen tuloni loistavasti tulessa ja jyrinässä samoin kuin kaivattu sade näivettävän poudan perästä ja lähdölläni tuo'an vielä hyötyä maallekin; jos en muuta hyötyä tuottaisikaan, niin kunniaa ainakin, ja nimeäni muistellaan siunaten vielä tulevinakin aikoina.
"Amen!" lausui Liisa ja laski siunaten kätensä lasten pään päälle. Vielä kauan elivät Jaakko ja Anna Ojamyllyllä, äitiänsä kunnioittaen ja lapsiansa Jumalanpelvossa kasvattaen sekä raamatun sanaa: tehkäät hyvää niille, jotka teitä vihaavat Sutlepan Rietua ja Kirja-Tiitsua kohtaan noudattaen. "Niin tosiaankin, kuinkas heidän kävi?" "Eikö työtä myöten palkka?"