United States or Pakistan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja kun äijä juuri sattui olemaan puhumatuulella, lisäsi hän: "Jos hänet kaupunkiin panisin, sitte tulisi asia kahta hullummaksi kuin se nyt on, sillä helpommin ei voisi hän missään muualla tavata Annaa, joka Sutlepan Rietulta joka lauantai viepi vähän voita ja munia kaupunkiin. Eikös hiidessä!
Sutlepan Anttoni kirkon takana oli Kirja-Tiitsun kummi ja hyvä ystävä. Tietäähän sen: mihinkä tomu maasta ja lika rattaasta jää? Mutta Ojamyllärin herralla ei hän voinut toivoa asiallensa menestystä, sillä Kirja-Tiitsu oli häntä kerran hyvästi pettänyt, ja siinä asiassa oli Antilla ihmeellisen hyvä muisti: sitä hän ei helposti unohtanut!
Siinä asuu vanha Sutlepan Anttoni vaimonsa ja lastensa kanssa, joita parikunnalla onkin koko tuvallinen, vaikka kyllä vanha tölli oikeutta myöten jo aikaa olisi ollut huutokaupalla myytävä, jos kaupungissa asuvalla velkojalla ei olisi ollut kristillinen sydän rinnassaan.
Kun Sutlepan Rietu kerta haasteli tästä pääkappaleesta, sanoi punapää: "Anna ei pakene käsistä pois, ja aika tuopi hyvän neuvon". Näin oli siis lapsiraukka rauhassa kauniilta kosijalta ja sitä rohkeammin saattoi hän heittää toivonsa Jumalaan. Jumalan vitsaus.
Vaikka Sutlepan vanha muori kyllä pitää häntä enemmän orjana kuin ihmisenä, on hän kuitenkin kiitollinen tuolle noidalle ja sanokaa mun sanoneeni! hän menee paulaan! Ja Jaakko? Ensin hän kyllä tuskailee ja huokaa, mutta aika on hyvä neuvon-antaja, ja luvun lopuksi ennustan teille iloisia häitä teidän Jaakon ja rikkaan Ylisuon Katrin välillä".
Mitä mietteitä sota toi Ojamyllylle, Männikön kylään ja Sutlepan perheesen. Yksi tahi toinen meistä muistanee ehkä vielä lapsuutensa ajasta, että äitivainaja, kun tahtoi saada vallatonta poikaa vaikenemaan, huusi: "Punaparta tulee!" se nimi sai heti joka lapsen vaikenemaan ja kiskoi useamman kuin yhden vanhemman karvaa.
"Hm", mietti Ojamylläri, "tuon päälle en suinkaan tahtoisi vannoa", mutta Kirja-Tiitsu lisäsi: "Ja mitä vielä tahdoin sanoa vanhan Sutlepan Rietun täytyy auttaa minua; sillä Anna taikka rahaa! ymmärrättekö? Ja muutenkin, sen verran kuin Annaa tunnen, hän on hyväsydäminen lapsi eikä anna asian tullakaan sille kannalle.
Jos Anna pääsi häntä pakoon aamulla, tuli hän päivällä ja illalla jälleen kun hän viimein huomasi ettei asia näin luonnistunut, turvausi hän Rietuun. Valmis kun Sutlepan eukko muuten oli kiittämään sitä hyväksi, mitä jokainen rehellinen mies moitti: vanha ryppynaamainen Kirja-Tiitsu ja nuori, raitis Anna se kuitenkin oli hänestäkin inhoittavaa, ja hän ei ensimältä tahtonut ottaa sitä onkeensa.
Niin paljon puhui Rietu totta, että hän Annan lapsena oli luoksensa ottanut mutta rakastanut ei ollut hän häntä vielä koskaan, ja armastuksen ja armoleivän välillä on meidän nähdäksemme suuri eroitus, niin suuri, ettei Sutlepan väki ymmärtänyt näyttää sitä 13 vuodessa.
Säikähtynyt tyttö oli paennut vaatearkun ja vuoteen jalkopään väliin ja uhkasi ahdistuksessaan nostattaa kylän huudollansa, jollei häntä jätetä rauhaan. Mokoman naisen suhteen kuin Sutlepan Rietu ei auttanut sellainen uhkaus mitään; se ärsytti häntä vaan enemmän. Mutta kavala sulhonen muutti nyt kokonaan menetystapaa.