United States or Northern Mariana Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Mikä on tosi, se on tosi", lausui hän ketun lailla nauraen ja katsoi viekkain silmin ukkoon: "kaunis tyttö on koulumestarin Anna ja sievän miniän tuopi Jaakko teille kotiin". "Ei niinkauan kun minun silmäni auki ovat!" karjaisi Ojamylläri, punaisena kuin keitetty äyriäinen. "Kyllähän vielä löydämme hullulle koiralle rautakahleet!"
Kun entinen kunnian-arvoinen pitäjänkirjuri pari lehteä oli kääntänyt, huusi hän: "Ottakaa, pankaa silmälasit nenän päälle ja lukekaa itse: siinä se on selvästi ja laveasti kirjoitettu!" Ojamylläri teki niinkuin toinen käski: "Missä kumminkin olivat ajatukseni?" sanoi hän sitte ja pani paperit laatikkoon jälleen. Mikä nyt tuli neuvoksi?
Ja Antti oli mies sanansa pitämään, sillä jäykempää ja ylpeämpää miestä kuin Ojamylläri ei voinut kahdenkymmenen virstan ympäristöltä löytää.
Hän ei enään ole lapsi ja kaupoittelemisen suhteen voisivat Juutalaiset häneltä vielä oppia". Ojamylläri katsoi kotvasen aikaa maahan, sitte lausui hän miettien: "Tosi kait se niin on, mutta asia ei kuitenkaan luonnistu, ei ensinkään!
Juuri päin vastoin, vanhus oli entistä jyrkempi, ja kun Jaakko neljän viikon kuluttua kaupungista antoi jättää isälle ja äidille hyvästi, käski Ojamylläri hänen, "jättää hänet rauhaan sellaisista narrikoimisista". Vielä paremmin: eräänä päivänä varoitti hän Kirja-Tiitsua ja käski hänen välttämättömästi alkaa kosimis-asiaansa.
Niinkuin Kirja-Tiitsulla oli tapana, alkoi hän lipoisesti kyläkuulumiansa jutella: "Kait tiedätte Trimmon isäntä, että Sutlepan Anttoni kirkontakaa varhain tänä aamuna meni Tuonen Tuomaalle vieraaksi?" "Kuka? Sutlepan Anttoni?" kysyi Ojamylläri lyöden silmät seljälleen.
Mutta että tahdot ainoata lastasi myydä, niin ahneelle ja häpeämättömälle naiselle, kuin Ylisuon Katri on, siinä asiassa on minullakin, hänen omalla äidillään oikeus sanoa joku sana". "Tietysti", ärjäisi Ojamylläri, vihasta tulipunaisena, "sinä olisit vielä päälliseksi hyvällä mielellä, jos tuo verivaivainen koulumestarin tytär koko sukunsa kanssa täyttaisivät itsensä minun pöytäni ääressä!"
"En juuri sitäkään", vastasi veijari yskähtäen, "mutta minä olen Sutlepan väelle hiljattain lainannut rahaa huoneitten maksamiseksi, muuten olisivat ne jo viskattu ulos". Ja makeasti nauraen kysyi liehakoitsija: "Eikö ole tosi Trimmon isäntä, on niitä sentään huonompiakin maailmassa kuin minä?" "Hm, hm!" mutisi Ojamylläri, "ken tiesi.
Vaan onnella ja sydämen rauhalla on kokonaan oma laatunsa, ja viisaat ihmiset sanovat että molemmat paljon useammin majautuvat matalan olkikaton alle, kuin korkeaan kivirakennukseen. Myös Ojamylläri oli kaikkine rikkauksineen ja varoineen onneton ja rauhaton mies. Mistä se siis tuli?
Kun Ojamylläri vielä samana iltana Liisalta kuuli Jaakon päätöksen, katsoi Antti kummaksuen emäntää silmiin, sitte hän kääntihe vakavasti ympäri ja läksi sanaakaan lausumatta myllylle. Mitä hän sydämessään mietti, näki ainoastaan Jumala. Mikä niin monelle tuhannelle oli itkunsanoma, arvaa jokainen itsekin ettei se ollut Ojamyllärille hänen äärettömän ahneutensa vuoksi mikään riemun sanoma.