United States or Belgium ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja Miriam jatkoi matalalla äänellä: "pakene, David, pakene, sillä se mies, jonka sinä löit, on ruhtinas kansansa joukossa." "Hän on oleva armollinen, sisareni; ja epäilemättä, koska hän ensiksi erhettyi, on hän jo tällä hetkellä unhottanut rikokseni." "Oikeutta ja armoa! Veljeni, mitäpä nuot ilkeät tyrannit näistä kummastakaan tiennevät!
Rusouksein annan sulle, Laupias ja armas aina, Enkelis sä anna mulle Varjoks, ettei orjuus paina. Pakene kanssani! Pakene taas, oo vaimoni Ja lepää rinnallani mun. Ja kaukana mun syömmeni On kotihuonehesi sun. Ja jos et lähde, kuolen mä. Jäät yksin tänne maailmaan; Jos jäät sun isäs luokse sä. Niin oot kun vieraan luona vaan. Ylioppilaisten laulu.
Täällä maailmassa jos ei jo nuorena pakene pahuutta ja viettelyksiä, niin ne saattavat ja ovat monen saattaneet loppuiäkseen kurjuuteen. Poika ei näkynyt vähääkään ymmärtävän, miksikä äidille tulee aina itku, jos mistä hyvänsä rupeaa puhumaan. Pitkältä ei tehnyt mieli istua, ilma oli niin jäähtynyt.
Onko sormi suorassa vai väärässä? SYLVI. Suorassa. VIKTOR. Eipäs ollutkaan. Onko sormi suorassa vai väärässä? SYLVI. Väärässä. VIKTOR. Jo riittää! Kyllä uskon jo. SYLVI. Pyöritä minua nyt niin paljon kuin tahdot. VIKTOR. Heti paikalla. No eiköhän jo riitä? SYLVI. Kyllä, minä olen ihan pyörryksissä. VIKTOR. Elä vaan satuta itseäsi! SYLVI. Pakene, taikka olet heti kiinni. VIKTOR. Polttaa, polttaa.
»Nouse, nouse, ystäväni!» hän huudahti. »Pelastaudu, pakene! luonto on sinun hirvittävä pelastajasi!» Hän talutti kummastelevan Olintuksen ulos ja näytti hänelle pilveä, joka sakenemistaan sakeni syösten sylistään tuhkaa ja hohkakiviä, ja huomautti hänelle pakenevan joukon huudoista ja töminästä. »Tässä näkyy Jumalan käsi. Jumalalle ylistys!» Olintus sanoi nöyrästi. »Pakene! Etsi uskonveljesi!
Meren haukea haenko Vaiko sutta suon selältä? ARMI. Surmalle jos suistunetkin, Siit' ei siskosi palaja. Vaan pakene raihnojasi Salon synkimmän sisälle. Siellä vuosia monia Viivy, kärsi katkerata Rangaistusta rinnassasi, Kunnes aika tuo apunsa, Kuluttavi kurjat muistot, Taas palajat paikoillesi, Pestynä pahoista töistä Katumuksen kyynelissä. Itket kuin imevä lapsi! Sulla vielä on sydäntä.
Herra Athos on aina käsillä, vastasi herra de Tréville, ja valmiina vastaamaan milloin vaan viranomaiset häneltä suvaitsevat kysellä. Ei hän pakene, herra kardinaali; olkaa huoleti, kyllä minä takaan hänen puolestansa. Totta kyllä, ei hän pakene, sanoi kuningaskin; hän on aina tavattavissa, niinkuin herra de Tréville sanoo.
»Se oli siis unta», hän virkkoi. »Hyvä älkäämme siis enää uneksiko, tai päivä ei enää voi korvata yön tuskia. Vaimo, kuinka tänne tulit ja mitä asiaa?» »Tulin varottamaan sinua», noita-akka sanoi juhlallisella äänellä. »Varottamaan minua! Uni ei siis valehdellut. Mistä vaarasta?» »Kuule. Kamala onnettomuus uhkaa tätä kaupunkia. Pakene, kun vielä aikaa on!
Elä, sinä viheliäinen ja pakene linnastani tietämättömyyteen kaiken mailman, nähtyäsi Canzion kuoleman. MARCIA. Unohdetaan kaikki, unohdetaan entiset ystävämme, nimemme ja synnyinmaamme ja paetaan yhdessä Seuralan saaristoon, kaunokaisen Othaheitin luotoon.
Sanoi Pohjolan isäntä, itse lausui, noin nimesi: "Ei tässä piot paranne, kun ei vierahat vähenne; talo työlle, vieras tielle hyvistäki juomingista! Lähe tästä, hiien heitto, luota kaiken ihmiskansan! Kotihisi, konna, koita, paha, maahasi pakene!" Virkkoi lieto Lemminkäinen, sanoi kaunis Kaukomieli: "Ei miestä manaten saa'a, ei miestä pahempatana sijaltansa siirtymähän, paikalta pakenemahan."