United States or Bulgaria ? Vote for the TOP Country of the Week !


Ja Ojamylläri? hän ei ollut suinkaan juuri kutsunut Liisaa, sitä ei olisi hänen jäykkä, kovakiskoinen sydämensä milloinkaan myöntänyt, vaikka se oli niin "ympärinkautta" tullut toisen ja kolmannen käden kautta. Erotessa olisi hänen kaiketi pitänyt maksaa Liisalle "myötäjäis-rahat", ja sen mukaan kuin me häntä tunnemme, sitä ei hän voinut. Avioelämä Ojamyllyllä oli siis säällisellä kannallaan.

Naurun ja pilkan rinnalla tuli niin ikään suloisemmat kuvat hänen silmiinsä: rauha, terveys, onni ja rakkaus vaimonsa, Jaakon ja Annan suhteen! "Kaikki on loppunut!" huusi hän sydämen tuskalla, "Liisa kuolee, Jaakon ampuvat he maahan ja Anna vihaa taikka kiroo minua kokonaan". Jos hän nyt olisi voinut peruuttaa monen tapahtuneen asian! Kuinka kokonaan toiseksi olisi elämä Ojamyllyllä käynyt!

Tietysti ei olisi kukaan sitä kummeksinutkaan, sillä se asia tapahtui useasti. Että hän eilen illalla Kirja-Tiitsun kanssa oli kotiin tullut, oli Ojamyllyllä jo vallan tunnettu asia kuka joukon suun tukkii? ja jokainen arveli vanhan miehen tämänpäiväisen vieraissa-käynnin olevan yhteydessä sen asian kanssa. Yksi arveli yhtä, toinen toista, mutta asian oikeaa laitaa ei tietänyt kukaan.

Tällä tapaa oli asiat Ojamyllyllä; nyt luomme silmämme erääsen ihmiseen, joka kyllä oikeutta myöten ei ansaitsisi sitäkään, että aimo koira häntä haukkuisi ja rehellinen mies sylkisi häneen, mutta jota meidän kuitenkin täytyy oppia tuntemaan.

Pääsiäislauantai Ojamyllyllä. Joulunpyhät tulivat ja menivät. Ei puolella sanallakaan muistuttaneet Antti ja Liisa toisilleen, mitä mainittuna iltana niiden välillä oli puhuttu, ja kotielämä oli Ojamyllyllä juuri, niinkuin se oli ollut 24 vuotta; ei parempi eikä pahempi.

Koska Männikön kylä oli suuri ja kaunis ja ihan tien vieressä, majailivat rykmentit siinä tuon tuostakin, toisinaan jalkamiehet, toisinaan ratsumiehet, ja monta kertaa oli Ojamyllyllä pari sataa miestä yötä, eipä tässä tilan puute haitannut.

Ojamyllyllä ei kuitenkaan kukaan koskenut työhön, sillä Liisan hurskas tapa oli ottaa vastaan joka lauantai-ilta totisella mielellä. Mutta toisin oli Antin laita. Kuinka tämä äärettömän ahnas mies työlle ja orjailulle löytäisi loppua?

Vihdoin pani Ojamylläri oven lukkoon, toi ylisiltä hevosloimen, jonka hän kiersi ympärillensä, ja vaipui uunipenkille nukkumaan. Toisena aamuna oli elämä Ojamyllyllä ihan entisellään.

Nyt kun hän tyynemmästi mietti asiaa, olisi hän antanut kukaties mitä, jos ei hän tänään ensinkään olisi käynyt Ylisuon Leenan luona. Ja jos hän juuri nyt olisi saanut Kirja-Tiitsun käsiinsä, koko pahuuden alun, kukatiesi olisi vielä tänään nousnut Ojamyllyllä aika ottelu! Mutta mennä kamariin ja pyytää Liisaltansa anteeksi siihen oli Antti kuitenkin liian jäykkä.

Samana päivänä jutteli hän vielä Sutlepalla isosti ja laajallisesti kuinka surkea laita Ojamyllyllä oli. "Katsoppas kuomaseni", sanoi ilkiö Rietulle, "nyt tulee vanhalle saiturille loppu vihdoinkin. Omiansa, omiansa! Mimmoinen on univuode, semmoinen on unikin. Yksikään ei häntä itke, enkä minä myöskään".