United States or Gabon ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tulee. Saisinko, neiti, astiat ja lusikat. Aili ottaa pöydältä avaimet, menee. AHR
Taas oli vähän aikaa äänettömyyttä, jonka kuluessa lusikat tekivät totista työtänsä; suolatut särjet ja ahvenet saivat kyytinsä välipaloiksi kahdeksan hammasparin välissä, joita saattoi mitä kaunotar tahansa kadehtia, sillä ei viinihappo eikä karamellit olleet niiden norsunluista kiiltoa pilanneet. Mutta äänettömyys näytti tuskastuttavan Laasmannia.
Tapani loi häneen kirkkaat silmänsä: En pelkää kuolemaa, äiti! Mutta hetken tehtävät joutuivat jo mieleen. Tapanilla oli kiireinen työ suoritettavana. Eikö minun nyt tulisi kaivaa lusikat maahan. Syvään kuoppaan kai? Kuoppaan, no niin, vastasi Leena hajamielisenä, aikoen seurata poikaa. Mutta ei, parempi on että hän menee yksin. Tiedäthän oikean paikan? Kyllä. Pihlajan alla? Siellä kiven kyljessä.
Kunpa olisi minulla valokuvauskoneeni mukana, niin ottaisin kuvan tuosta perheestä pöytineen, sanoi rovasti tosissaan. Mutta syömämiehiltä pääsi yhteinen nauru ja tytöiltä lusikat putosivat käsistä ja kaikki nauroivat ihan sydämensä pohjasta, vaikka siihen asti olivat totisia kuin vaskeen valetut, syöneet olematta tietävinäänkään vieraista.
Lautaset kohauttivat paheksuen olkapäitään: kerma-astia ja sokeriastia olivat tunnetut kevytmielisistä puheistaan. Sitte oltiin hetkinen vaiti. »Ihmetyttää mitä ne oikein keskenään puhelevat?» virkahtivat taas lautaset. »Ei tänne voi mitään kuulla, ne kuiskailevat», vastasivat lusikat. Sitte kukin painautui omiin mietteisiinsä.
»Onko se siinä taasen?» kysyivät suuren astiakaapin hyllyillä etunojossa lepäävät lautaset. Sillä he olivat ylemmillä hyllyillä ja heillä oli muutenkin huonompi näkö. »On!» vastasivat alihyllyillä olevat lusikat surullisesti. He tarkottivat harmaata miehen hattua, joka lepäsi hyllyn, ruokakaapiksi ulkonevan alaosan kansilaudalla. »Se on nyt jo toinen yö», jatkoivat lautaset. »Niin on!»
Lusikat ja kahvelit ovat hopeasta; vierailla itsillään ovat tavallisesti veitset muassaan. Pöydän ympärillä on möhleitä lavitsoita. Ennen syömään rupeamista miehet tapaavat heittäydä pitkäkseen lavitsoille, sänkyyn eli laattialla olevalle patjalle ja riisuvat kenkänsä, nuttunsa y.m. verhonsa. Pöydässä istuu kukin vaimo miehensä vieressä. Naimattomat naiset saavat harvoin osaa ottaa seuraelämään.
Silloin juostiin ja hypeltiin, eikä maantie suinkaan itsekään tietänyt, mikä pimp-pamppala, tupsis tupsis hänen päällänsä silloin kulki, vaan kyllä minä tiesin, mikä se oli ja mistä sellainen ääni syntyi. Kapustat ja lusikat ne selässäni pimp-pamppalaa huusivat ja vispilät tupsis tupsis, vaan vähät siitä, rahojahan ne ennustivat.
Minä sidoin vispilät yhdeksi taakaksi, asetin lusikat ja kapustat myöskin jonkunlaiseksi nipuksi ja nostin sitten kuormani selkään. Hyvästiksi antoi äitini minulle pienen suutelon ja niin läksin minä astumaan mutkan kautta suoraa. Tehdäkseni matkani vähän pidemmäksi, kävin näet ensin Vierimällä näyttämässä miehuuttani, että uskalsin lähteä yksin kaupunkiin, ja jättämässä heillekin hyvästit.
"Toivoisin vaan, että nämät pidot jo olisivat ohi", jatkoi rouva Stork, "ei ole suinkaan hauskaa ottaa vastaan ihmisiä, joista tietää, että he halveksivat jok'ainoata murusta, minkä heille tarjoaa." "Joka sen tekee, voi olla tulematta", vastasi Liina, tarmokkaasti asettaen lusikat teevadeille ja nostaen tuolit pöydän ympärille.