Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. lokakuuta 2025
Te saatte leikkiä 'Mylläriä', 'Peltomiestä' y. m.» Lapset, jotka ennen olivat pelänneet koulua, toivoivat nyt, että syksy pian tulisi, jotta pääsisivät kouluun. Tyytyväisinä ja siunaten patruunaa ja patrunessaa menivät alustalaiset lapsineen koteihinsa. Tuokion kuluttua Ihalan haltijat myöskin läksivät vieraineen kartanoon.
Sitä impeä ei saisi loukata siitä unelmasta pitäisi tulla totta, niin ettei elämä pääsisi rikkomaan uinuvaa lumousta. Ja hän ojensi käsiään ovelle päin, siunaten salpaa, joka erotti, rukoillen unetarta, joka siellä hallitsi kun yö ja kuu hallitsivat ulkona ja hänen mielessään. Seuraava iltapuoli oli hiljainen ja lämmin.
Katsahda Sinäkin, taivaallinen Isä, siunaten tähän lapseeni ja anna sen edelleen kasvaa ja varttua. Kuinka iloisesti se silmillään katseleekaan», hän sitten jatkoi, »kuinka vapaat vielä ovatkaan sen puhdas otsa ja viehkeät posket kaikista intohimoista, kuinka huoletonna se lepääkään sydäntäni vasten.
Suurimpana ihmeenä kaikista pidin minä altaritaulun, joka osoitti Vapahtajan kirkastuksen, jota minä koko kirkonajan yhtämittaa katselin. Vapahtajan kuva pyhässä kirkkaudessansa oli minun silmissäni elävä. Minä näin selvästi kuinka Hän liikkui ja kuinka lempeästi ja siunaten Hän katseli seurakuntaansa.
On valtias kaatunut, purppurarusko riutunut Pohjolan pakkastaivaan, aurinko kirkkain varjojen helmaan vaipunut, kullaten köyhän ja kylmän viluisen tienoon, siunaten sammunut luojista suurin. Väki roskainen voittanut? Ei, kolmasti ei! Oli liiaksi kova se timantti, min pintahan tuhoterän iski voimaton viha, voittaen timanteista säihkyvin murtui.
CORDELIA. Katse minuun luokaa; Ja kädet siunaten mun pääni päälle! Ei, älkää polvistuko! LEAR. Pilkkaattenko? Oi, älkää! Hupsu olen, tyhmä vanhus, Kahdeksankymment' ainakin, ja yli, Niin, aivan silmälleen! Mut suoraan puhuin, Niin pelkään ett'en ole oikein viisas. Mun pitäis tuo mies tuntea ja teidät; Epäilen toki.
Ja hänen seisoessaan siinä ja katsellessaan Mirjamia heräsi hänessä harras halu, ei muinaiseen Mirjamiin, vaan juuri tuohon selittämättömään, outoon, joka eroitti heidät. Ikäänkuin kaukaisena kuiskauksena kuuli hän vielä kerran Johanneksen sanat: "Uuden käskyn minä annan teille..." Hänen sydämensä vapisi mielenliikutuksesta, ja hän ojensi siunaten molemmat kätensä sisartaan kohti.
Otan siis Jumalan, joka kuulee meidät, lupauksenne todistajaksi, jatkoi vanhus, ojentaessaan siunaten kätensä kokoontuneen joukon yli, ja nyt, kun olette tämän luvanneet Jumalan Kaikkivaltiaan kasvojen edessä, on minulla lisättävänä vain: Herra, nyt sinä lasket palvelijasi rauhaan menemään, sillä nyt minä tiedän, että joskin kaikki horjuu, ei ainakaan tämä suku luovu sinun kunniastasi ja kansan asiasta.
Vaan »säkenet» sentään, Mitk' ilmahan nousivat yössä, Ne vieläkin lentää, Vaikk' ei ole seppoa työssä, Vaikk' kuusien alla hän uinuu. Ja loistaen kauvan Ne kertovat rakkaudesta, Mi lämmitti rau'an, Ja raution raatamisesta, Mi kuusien alla nyt uinuu. Ja matkallansa Yhä, luoden tulta, ne liitää, Ja Suomen kansa Se siunaten seppoa kiittää, Mi kuusien alla nyt uinuu.
Hän kiljui viimeiseksi sydäntä särkevällä epätoivon äänellä siunaten ja hyökkäsi juoksemaan. Sydän leiskahteli ensinnä muutaman kerran kovasti, niin että luuli rintaluihin koskevan.
Päivän Sana
Muut Etsivät