United States or Sweden ? Vote for the TOP Country of the Week !


Seisoo silmänräpäyksen kuin pyörtynyt, vilkaisee jälleenkohotettuun ruoskaan, sitten hätäisesti heinäväkeen, josta osa on noussut seisoalleen, ja lähtee lopulta nolona, pää nuupallaan ja kädet hervottomina sivuilla tupaa kohti hiipimään.

Heti kun rovasti on lopettanut puheensa, niin huudamme uudelleen »eläköön», ja sitten painamme hänet tuoliin ja kannamme ympäri. MIKKO. Ympäri tupaa ensin, sitten ympäri pihamaan ja taas takaisin tupaan. Hyvä juttu, sanoi Sumelli, kun selkäänsä sai! RIIKKA. Voi, voi, minua pelottaa Aitan ovi oli lukossa, mutta minä huusin avaimen reiästä. Ja mitä hän vastasi? Lupasiko tulla?

Toimitus alkoi pienellä puheella, jonka rovasti, juhlan kunniaksi, oli suomentanut jostain vanhasta saksalaisesta kirjasta ja jossa erittäin liikuttavasti, Tobian kirjan johdolla, kuvattiin avio-onnea niin, että naisten puolelta tupaa alkoi kuulua niiskutusta.

"Jos Hollantilaiset kerta tarvitsivat tämmöistä tupaa, rakensivat he sen varmaan semmoiseen paikkaan, josta he kaikkein parhaimmin voivat havaita sivutse kulkevia laivoja, ja jossa he myöskin saivat olla suojassa hirmuisilta pohjois- ja koillismyrskyiltä.

Kauniina kesäpäivänä, juuri viidentoista vuoden kuluttua tämän kertomuksen alusta, ajoi vanha herra taas entistä saloa ja katseli kummastellen ympärilleen, sillä kaikki oli nyt toisin ja paljon kauniimpaa kuin ennen. Nuori metsä oli kasvanut, vihantana oli koko seutu, ja matkustavainen töin tuskin tunsi tupaa metsikön sisältä.

Rovasti oli ollut näyttämässä vanhaa tupaa, jota vieraille aina näytettiin ja kerrottiin silloin aina kasku Lönnrotista. Saisimmeko puhua herra rehtorin kanssa eräästä asiasta, voi, voi, Se on teistä ehkä hyvinkin hassua, mutta

Ja talven ja kevään kuluessa on asia ehtinyt niin pitkälle, että eräänä kesäkuun sunnuntaina on kirkkokuulutuksella kutsuttu kokous kyläkunnan suurimpaan savupirttiin, jossa aiotaan lopullisesti päättää koulun perustamisesta ja Sydänmaan perukan erottamisesta omaksi koulupiiriksi. Pahainkin taipalien takaa on sinne tullut väkeä kuin lukusille. Miehet istuvat etupuolella tupaa, naiset karsinassa.

Suuri jättiläinen, kahvi on eräänlaista ruskeata lientä, joka tekee ihmiset iloisiksi. Maistakaamme tuota ruskeata soppaa! sanoi jättiläinen ja otti askeleen eteenpäin, mutta unohti, että hän samassa olikin seitsemän peninkulman päässä kahvipannusta. Onhan joskus epämukavaa käydä seitsenpeninkulmaisissa saappaissa. Kas vaan sitä tupaa, joka juoksi pois luotani! sanoi jättiläinen suuttuneena.

»No pojat, lauletaan: »Tuuli sitä tupaa huiskuttaa, jossa häitäni...» »Ei sitä! Mutta tätä: »Pappani antoi hevosen ja rattaat ja tuhannen markkaa rahaa...» »No vie sun... Mutta tätä: »Enkesmannin linja...» »Joo ... joo ... sitä ... »laivat ne merellä mennä tooraa, Enkesmannin parhaat poijat on hukkuneet meren pohjaan.

Leena asettui hänen viereensä ja otti taas rauhansanoman puheeksi. Ei nyt enää vainolainen tule tupaa polttamaan eikä halmetta lahmaamaan, lopetti hän puheensa. Niin, rauha... Tämä sanoma olisi vuotta ennen tuottanut Inkerille ääretöntä iloa. Nyt pusersi se vain hänen huuliltaan kuiskauksen: Voi, jos Tuomas olisi saanut elää ja kuulla tämän...