United States or Sweden ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Minä en ole niin taikauskoinen kuin sinä. Minä en ole vielä vajonnut niin syvälle, että turvaisin taikaan". "Se ei olekaan mikään taita.
Te talvisen taivaanrannan puut, mitä tiedätte meistä, elon hallavan hankihin eksyneistä? Punakeltaiset saaret ja salmien suut, miten katsotte miestä, jok' on kantanut ain ilonkaipuunsa iestä? Ja aurinko itse, mi laskulle käyt, mitä mietit minusta, jok' en ymmärrä, saa en selkoa sinusta? Kuin rakkaus sa minulle suurelta näyt, sen uskoisin taikaan, mut onneni painui jo entiseen aikaan.
Verkalleen poistuu hän kivistä polkua ja kotiinsa laskeutuu. Ja kaski jää siihen tuleentumistaan odottamaan, ja ruis kahahtaa hänelle suopeaksi vastaukseksi, leudon suvituulen tähkäpäitä hellästi silitellessä. »Lumi lehteen satanut on kuolinvuoden enne» sanoivat vanhat. Mistä saivat he aiheensa tähän taikaan? Meri oli eilen vielä sininen ja valoisa. Puisto sen niemessä oli vihreä ja lämmin.
Vaikka siihen taikaan oikeastaan en uskokaan, minä sittenkin joskus sen tekaisen. Ja mitä on sanottava seuraavasta tapauksesta? Viime syksynä, onkikauden viimeisinä päivinä näytti siltä, kuin suuret jo olisivat lakanneet ottamasta. Ei niille enää viikkoon pariin ollut kelvannut sinikultadevon, jolla aikaisemmin oli saatu, tarvitsematta muulla koettaakaan.
»Mutta», Nydia kysyi, »miksi ihana ja rikas Julia kyselee tämmöistä palvelijaltaan? Eikö hän ole nuori, rikas ja rakastettava? Eikö niissä ole tarpeeksi viehätystä tarvitsematta taikaan turvata?» »On kaikkiin muihin paitsi yhteen», Julia vastasi ylväänä. »Mutta luulenpa, että sinun sokeutesi on tarttuvaa ja . Kyllin siitä.» »Ja se yksi?» Nydia kysyi uteliaana.
Jäät lähtevät, on pyhä vapauden jyske! Mut tuolla, mut tuolla mitä maassa niin kierii? Mädät lehdet vain hautaansa vinhasti vierii! Mikä niillä niin kiire ja kauhu ja hätä? Elon uuden ne nousua kestä ei tätä! Siis kuulunko syksyyn vai kevät-aikaan? Saat uskoa vain oman tarmosi taikaan! Mut rakkaus jos sydänraukan jo särki? Se maahan siis hautaa, mut säilytä järki!
Suomen »Lotta Svärdien» kunniaksi omistettu. Näin taru kertoo: Rooman rohkeen aikaan siell' eli nainen, vaimo, keisarinna, mi uskoi leikin niinkuin lemmen taikaan, mut tuossa nähtiin kaikkein kaunehinna, kun seuras armeijaa ja miestään taistoon, vain luottain lujaan äidin, vaimon vaistoon. Faustiina nimeltään.
Mutta se tarvitaan taikaan... Jos ei ole, niin hae tuolta talosta, pyydä emännältä itseltään ja sano, että seppä lähetti. Mustalainen ei nähtävästi ymmärtänyt, mitä varten punonnaista tarvittaisiin, mutta ei hän myöskään uskaltanut kysyä. Mitä te aiotte? kysyimme me, kun mustalainen mennä loikki pellon poikki pihaan. Mutta seppä ei ruvennut selityksiin.
Ja syyn jos hait, niin kyllä kait, Kun näin jäin laulun taikaan, Sen aikaan vain sa yksin sait, Vain yksin sait sen aikaan. T