United States or Martinique ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän on vielä vähän tyhmäkin, mutta se on viattomuutta, sanoo Jaakko; ja saamaton, mutta se on ujoutta, sanoo Jaakko. Varmaa on, että hän on rikas ja hänellä on punasilpunen isä, joka on juonut välttävästi ja hänellä on sortunut ääni, ett'ei hän, jos Jumala tahtoo, ole kaukana kokoontua isiensä luo. Tämä Jaakosta.
Marikin oli arvannut oikein, sanoessaan tuntevansa Jaakon paremmin kuin hän itse, ja ennustaessaan, että Jaakosta vielä nytkin mies tulee. Unohtua alkoi kyläläisienkin mielestä tuo Jaakon viimeinen lankeemus, sillä hän oli työllä ja totuudella osoittanut, että hän voi sovittaa rikoksensa ja olla mies. Mäkelän Mauno ei vaan voinut unhottaa Jaakon viimeistä roimetta.
Sen viuhautti Jaakko lentämään yli huoneen uunin kylkeä vasten, että kaula poikki. Mutta kaikki tämä oli Jaakosta kevyttä. Voima kuohui ja aivan kuin puski häntä tarttumaan johonkin raskaaseen, mikä liikutellessa ryskäisi ja jymähtelisi. Hänellä tuntui olevan voimaa ja halua kaataa pöytä ja vaikka koko tuo piironki tuolla. Hän viskasi muutaman tuolin kumoon ja siihen halu raukesi.
Niin oli Matin arvo Maunon silmissä alennut, mutta Jaakon arvo ei ollut samassa vertaisuudessa ylennyt. Vaikka hän harkitsikin Jaakkoa vapaaksi tuosta ryöväyksestä, ei kuitenkaan voinut Maunon silmissä se pirullinen ja saastainen tahra poistua pois. Jaakosta, jolla ilkeä koston-pyytäjä oli kokenut so'aista häntä, vaan Jaakko pyöri kuin pyörikin hänen ryövääjänään.
Jaakosta ja Matista tuli hyvät ystävät tästä lahtien, mutta Mari ei tahtonut nähdä Mattia, vaikka hänkin antoi sydämessään hänelle anteeksi, sillä Mari ei saanut sydämessään paranemaan aivan umpeen niitä haavoja, joita Matti oli koko elämänsä ajan sinne iskenyt Marissa juoksi isänsä, Maunon verta.
Teemu puolestaan soimaili Mattia pelkuriksi ja jutteli kummallisen kertomuksen Jaakosta, joka Kyröskosken poltissa oli ollut samallaisessa pulassa jauhovarkaan kanssa, vaan joka miehuullisesti oli puolensa pitänyt. Kuka sen jutun totuuden takaa, kysäsi Matti loukattuna. Malakias Kostiander, joka siitä asiasta on kirjan pränttäyttänyt.
Kumminkaan ei Korpelan isäntä uskonut Mäkelän Maunon kovin kauvan pysyvän päätöksessään, ja hän lupasi ruveta välittäjäksi; Korpelan isäntä ei tuntenut Maunoa, ei ainakaan tarkkaan. Korpelan isäntä piti paljon Jaakosta, ja sentähden ei hän pitänyt lopen sitä minään erinomaisena kummana, jos Jaakko naisikin Marin ja jos Mäkelän Maunokin vihdoin myöntyisi.
Ja kun hän käveli lähemmäksi pikku tupaa, rehotti siellä perunamaa niin rotevana ja uljasvartisena, kohotellen uljaita varsiansa taivasta kohden illan kalpeassa, niin tuntuipa Jaakosta silloin ikäänkuin ruis halmeella ja perunamaa olisivat yhtyneet yhteen tuumaan ja illan siimeksen kannattamana kuiskanneet hänelle: elä epäile Jaakko!
"Ettekö myöneet siihen hintaan!" virkkoi suloisella silmän iskulla Luopion isäntä. "Siihen hintaan? Olisinpa silloin hullu ollut", virkkoi nimismies, "kun ajattelen mitä juoksijalla voidaan saada". Sytytettyään sikarin, hän jatkoi: "Jaakosta, joka sittemmin oli siitto-oriina ja jonka jälkeläisiä olivat mainiot Ampiainen ja Veikko, saatiin 4,500 markkaa.
Onhan sekin parempi kuin jos saisit istua lukittuna tuonne peräkamariin, etkä saisi vaihtaa sanaa kenenkään kanssa. Osaattepa te, Kreeta, aina löytää valopilkkeen joka paikassa. En jaksa kestää tätä oloa enää kauempaa...! jokin päätös täytyy tulla ja pian!... muuten menehdyn tähän. Johanna, mikä sitte?... Sano! Jaakosta erotettunakin olen siitä onnellinen... Hyvä Jumala ... salli sen tapahtuvan!