Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. heinäkuuta 2025
Ei, vaan Jaakosta. Minä ymmärrän kyllä, että sinä et pidä hänestä. Kuinka niin? kysyi Johannes saadakseen hetkeksi ajattelu-aikaa. Eihän hän ole mikään ihannemies, virkahti Aura. Mutta kuitenkin mies, ajatteli Johannes kyynillisesti. Kuitenkin joku, joka housuja kantaa. Ja sehän riittää naiselle nykymaailman aikaan. Mutta ääneen hän sanoi: Mikään ihannemies en taida olla minäkään.
Tytöt koettivat arvailla, mutta eivät suuntiakaan osanneet. Niin vähäpätöisiä arvailivat, että oikein nauratti! Jaakosta tuntui houkuttelevalle sanoa, että näkisi heti, kun tytöt hämmästyvät. Olen sika, jos sanon! ehätti Jaakko vakuuttamaan, kun tytöt alkoivat kiihkeämmin pyydellä. Kunniansanansa annettuaan oli hän varma itsestään, ja salaisuutensa oli kuin lukon takana.
Outoa oli Jaakosta ensimmältä, kun hän näki talossa niin paljon kirjoja, hänen kodissaan kun ei ollut muuta kuin hänen aapis- ja katekismus-resunsa. Talossa oli tosiaankin paljon sekä hengellisiä että maallisia kirjoja ja vielä pari sanomalehteäkin.
Näissä ei ole mitään yhtäläistä. Maisteri Johannes kulki kuin unissa; tämä on virkku ja elävä kuin kevätlintu«. «Saattaa Miina olla oikeassa«, lausui toinen palvelustyttö. «Miksi olisikaan hän muuten eilen kohta tultuansa kysynyt niin tarkoin Metsämaan Jaakosta, Kärmälän Kyöstistä ja Raisolan Aaposta! Ei, tottamari! Hän on maisteri Johannes, joka ulkomaalla on tehty tohtoriksi«.
Jyrkästi kielsi Jaakko ottaneensa lompakkoa, ja vihan vimmassa lähti nimismies mökistä, uhaten vielä Jaakolle näyttää "närhin näperit." Kohta rupesi kylillä kulkemaan kumminkin huhuja Jaakosta. Kaikista ihmisistä oli selvää selvempää, että Jaakko oli ottanut nimismiehen lompakon.
Hän oli koonnut tavaransa eikä näyttänyt olevan tietävinäänkään Jaakosta. Vihassa päätti Jaakko hänen olevan. Sitten kyökistä Eevakin itkusilmin, toisessa kädessä päätön nukke ja toisessa pää. Jaakko meni heti Eevaa lepyttämään, koettaen selittää, miten nuken saattaa korjata. Ja hän lupasi Eevalle näyttää lahjansa, kutsuen Eevan kamariin. Eeva unohutti surunsa ja ihastui heti laatikkoon.
Mutta hänen sydämessään teki Jumalan Pyhä-henki työtänsä, pakottaen kovan kallion antamaan vettä ja kuivan kepin kukoistumaan. Kahta sairasta valvoessa riensivät päivät Annalta ohitse ja surullisesti. Jaakosta ei ollut tietoja tullunna siitä saakka, jolloin hän oli etämaille lähtenyt elikö hän vai oliko kuollut, sen tiesi Jumala!
Jaakosta tuli nyt paikkakunnan rikkain mies, mutta hän ei käyttänyt rikkauttaan köyhäin sorroksi, vaan auttamiseksi. Ensi vuotena kohosi Tinttalan kartanoon, Metsälammen puolelle, uhkea rakennus, joka järkiään laitettiin asuttaville.
Niin sanoivat Jaakosta kaikki: hänen vanhempansa, sisaruksensa, tädit, naapurit ja kaikki tuttavatkin. "Voi kuitenkin, kuinka hän on tuhma", sanoi isä huolestuneena, nähdessään Jaakon itkevän ja valittavan, sill'aikaa kuin koira makeaan suuhunsa söi hänen voileipänsä.
Siellä tuvassa söi hän oman Marisensa laittaman illallisen ja pani maata, ja silloin tuntui Jaakosta kuin ei hän olisi vaivaa nähnyt vielä koskaan eläessään. Kun Jaakko oli saanut raadetuksi parin tynnyrin alan, rupesi hän polttamaan niitä isoja murtoläjiä, jotka olivat kuokoksella.
Päivän Sana
Muut Etsivät