United States or Saint Vincent and the Grenadines ? Vote for the TOP Country of the Week !
Siellä täällä näkyi pilviä ja aurinko niiden alaa alinomaa lisäsi. Leskessä heräsi halu, hetkeksi unhottaakseen huolensa, lähteä hakemaan jotaki seuraa. Hän puki siis yllensä vähän lisää siihen, mitä hänellä oli, ja läksi astumaan Luopion taloon. Luopion emäntä otti hänet ystävällisesti vastaan.
"Lempo vieköön!" murisi Hannu hampaittensa välistä, "kylän ensimäinen juoruakka näki minun". "Emäntä on varmaan meille menossa?" hän lisäsi ääneen, pistäen tuppeen puukon. "Niin, Sofia lupasi ostaa minulle lohen padolta", virkkoi Luopion emäntä. "Mistä Hannu noin kiiruusti tulee?" "Käärme minua pisti", sanoi Hannu, "ja minä koetin puukolla leikata myrkytettyä lihaa, vaan en sitä kauan sietänyt."
Tapani sysäsi venheen maalta, asettui tuhdolle ja antoi Sofian mennä perää pitämään. Hannu pantiin venheen pohjalle. Samassa kulki Luopion isäntä ja emäntä ohitse. "Aiotteko meille?" kysyi Sofia äänellä, joka odotti kieltävää vastausta. "Emme suinkaan", virkkoi Luopion emäntä, joka vähän närkästyi ja, tämmöisissä tiloissa niin tavallisella kohteliaisuudella, pisti pienen valheen. "Mihin matka?"
Tai mitä arvelee Luopion isäntä?" "Tietysti, tietysti se puretaan", sanoi Luopion isäntä. "Niin, niin, se puretaan", sanoi Luopion emäntä, kun Esa loi häneen kysyvän silmäyksen. "Kun ei Esa tee testamenttia eikä Sofia anna jälkeen, niin kauppa puretaan". "Eipä Luopion väestäkään paljon apua ole", virkkoi Sofia vihasta värisevällä äänellä, "kun tositarve tulee.
Tuskin oli Hannu nähtävistä kadonnut, ennenkun Luopion emäntä hypähti jalkeille. "Täällä on jotakin tapahtunut. Seuraa minua Elsa!" He lähtivät astumaan sitä tietä, jota Hannu oli juossut, ennenkun heidät tapasi. Juho oli juuri noussut ja aikoi lähteä rantaanpäin, kun hän näki Luopion emännän ja hänen piikansa. "Tuliko se paholainen teitä vastaan?" kysyi Juho.
Luopion isäntä oli pitkä ja laiha, toimelias mies, hyvänpuoleisella järjellä, joka elämänsä päämääräksi oli asettanut: kohota arvossa. Hän piti siis suurimpana onnenaan saada seurustella rovastin, pastorin ja nimismiehen sekä Esan kanssa, joka oli pitäjän etevin talokas.
Luopion emäntä, joka kerran nyt ei tiennyt mitään tuosta suunnattomasta uutisesta, suvaitsi pitkällä viheltämisellä ilmoittaa ääretöntä myötätuntoisuuttaan. "Minun täytyy myöntää", jatkoi Sofia, "että Esa on menetellyt suurimmalla lyhytjärkisyydellä tässä asiassa. Astukaat nyt sisälle juodaan kahvikuppi ja sitten pyydän teitä seuraamaan minua Aumolaan.
Hän rupesi muka itkemään, vaan kun Esa sanoi: astukaamme nyt sisälle, siellä jotaki suuhun saatanee, niin Luopion emännän kyyneleet palasivat samaa tietä kun olivat tulleet, niin ett'ei ainoatakaan pisaraa näkynyt silmännurkassa. Sisällä nyt yleisesti vallitsi hyvä tuuli. Helena kuunteli hymysuin näitä ylistyksiä, ollen iloinen, kun näki Esanki hyvällä tuulella.
"Aumolaan", vastasi Sofia ja kuiskasi samassa Tapanille: "Pyydetään heidät mukaan vieraiksi miehiksi". "Tehdään niin", virkkoi Tapani. "Lähtekää Aumolaan", sanoi nyt Sofia hyvin ystävällisesti. "Joskopa lähdemme", sanoi Luopion isäntä. "Eipä tuolla ole nykyisin käyty". Luopion väki "kiipesi" nyt venheesen, johon asetettiin lauta keskelle.
Ja tämän uutisen jäljissä tuli toinen, joka vaikutti kuin räjähdyspommi rauhallisessa leirissä, Pilveisten talossa: Takalon Elsa oli tunnustettu Valpurin äidiksi ja tämä viimemainittu oli jo muuttanut mökkiin! Kaiken tämän johdosta pantiin Pilveisten piika kiiruimman kautta Luopion taloon, käskemään isäntää ja emäntää heti tulemaan Sofian luo.