United States or Macao ? Vote for the TOP Country of the Week !
Niin, no ... en suinkaan minä miten päässyt pois, kun olin niin ylläällä! Mutta kuinkas sinä ensin pääsit niin korkealle? Ka kun se tuo lauta solahti kiikkuessa enemmän tänne, minun puolelle, niin täytyihän hänen nousta ... kun jäi lyhempään vipuun. Nyt sinä menet kotiin, otat virsikirjan ja veisaat virsistä: Haureutta ja hekumaa vastaan, virren 384 toisen kolmannen ja viimeisen värsyn!
Mut kun suvi saapuvi suloinen, veri jällehen paadessa vertyy, hän muistaa lempensä muinaisen, hänen mielensä kauas mertyy, mihin sankari sous, joka saarelle nous, niin kauniisti kajavat veen yli itkee. Ja silloin jos tuhovirtensä soi, ah, Herra armias auta, pian haahdet aalloissa huppeloi, pian pinnalla tuhto ja lauta vain yksin ui, moni orpoutui, niin kauniisti kajavat veen yli itkee.
Jäntevänä kuin jousi ponnahti hän ylös, tempasi laudan vuoteesta ja alkoi sillä työntää oveen ja lujasti huutaa, kunnes ääni kävi käheäksi ja lauta pirstaantui, mutta sittenkään hän ei saanut muuta vastausta kuin onton kaiun. Oliko hänet unohdettu? Kaiketikin.
Urheat kiipijät hinasivat itseänsä kuitenkin kauheiden syvänteiden ohitse, jossa yksi ainoa luiskahdus olisi ollut varma kuolema; he kiipesivät jääkenttien rinteitä, joissa ehkä petolliset kuilut heitä uhkasivat, he kävivät rotkojen poikki, jossa heikko horjuva lauta oli portaana.
Ollapa minulla yksikään lauta, yksi ainoakaan lauta, jolle voisin huoleti astua! huokasi hän miltei kuulumattomasti. Ilmoitettiin, että kanslianpresidentti, parooni Düben, eräs myssyjen johtajista, pyysi päästä puheille. Kähertäjäni! huudahti kuningas, sillä hän ei ollut vielä pukeutunut ja näin aamuasussaan hän ei voinut vastaanottaa kanslianpresidenttiä.
Ja jos minä ammun häneen, niin ei minua laki saa syyhyn, sillä tottahan jokainen on oikeutettu puolustamaan omaisuuttaan. Ja minä ammun, jumaliste minä ammun!" Hän hyppäsi talon edustalle. "Martin Petrovitsh! Varokaa! Jos ette te tule alas, niin minä ammun!" "Ammu vaan" vastasi käheä ääni katolta. "Ammu vaan! Tuoss' on sulle siksi aikaa tuomisia!" Pitkä lauta lensi samassa katolta.
Se talo oli, niinkuin rekivirressä veisaamme, "järven rannalla punainen talo, ja valkoinen akkunan lauta". Isäntä, iältään pian neljänkymmenen, oli noita "hiljaisia maassa", joissa on jotakin nimettömän miellyttävää, vaikk'ei olekaan heidän sydän suussa eikä kieli hyvissä tuntumissa. Emäntä Esteriksi häntä isäntä puhutteli taisi olla muutamaa vuotta nuorempi. Vaikea on sanoa, minkälainen hän oli.
Oli tupa lähellä. Siellä jo nukuttiin. Sen räystään varassa oli sukset. Otin ne ja panin ne maahan. Lylyn puu helähti pakkasessa kuin kantelen lauta sitä seinältä laskettaessa. Riennän asemalle ja juoksen jo liikkeellä olevaan junaan.
Ollessamme kahden kesken järven selällä, kaukana rannasta, astuivat hänen avunsa yhä enemmän silmiini, ja minä tulin vakuutetuksi siitä, että minulla oli pursi puhtainta rotua. Purjeet olivat sillä pingallaan kuin lauta, ja ainoastaan hiukan tuntui peräsimen ponsipuussa kokan nousu vastatuuleen.
Suuret hauet kulta suomut Kaik' oli langon lauan päällä. Viel' on orrelle ravattu. Ees' oli ehinen lauta Takan' oli tammen lauta. Kyll' oon käynyt pulmissa monissa Käynyt saassa saajuessa, En oo syönyt niitä syömisiä Enkä juonut niitä juomisia Mitä näissä lankuessa.