United States or Faroe Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hyvä lapsi korjas sen Pirttiin, laski orrelle; Siipi viel' ei liikkunut Kun jo alkoi laulamaan! Kevään tullen poika laski Varpu raukan lentohon; Kaiken kesää armahasti Alla pirtin ikkunaisen Kiitostansa lauleli, Talven tullen katosi! Oja.
Siinä oli sarja unhottumattomia hetkiä, kun kaikkia näitä koeteltiin. Kaikki olivat joutuneet valmiiksi jo paria viikkoa ennen kouluun lähtöä, jonka jälkeen ne olivat kadonneet lukitun aitan orrelle, josta en saanut niitä edes pyhäksikään ylleni. Mutta nyt ne ovat tuossa tuolini selustimella ja kengät tuolin alla. Ja huomenna saan niihin pukeutua, ja saan pitää niitä joka päivä!
On siihen niin somasti ripustanut vähät vaatteensa orrelle, huivinsa ja hameensa ja kirjavat nauhansa, joita laittelee huvikseen, mutta ei koskaan pue päälleen ... niinkuin morsian, vaikkei häntä milloinkaan sille retkelle puettane, mutta ties kuinka pian jo toiselle. Ettei pelottaisi, loittoni hän ensin, ryki siellä ja tuli sitten ja raotti ovea. Täälläkö sinä yhä istut etkä pane maata?
Miina on tehnyt säästöä, on koonnut rahaa, on koonnut vaatteita, varsinkin vaatteita, pitovaatteita, pyhävaatteita, sänkyvaatteitakin. Olisi hyvänkin talon tyttären aitan täysi, kun oikein orrelle levitteleisi entisellä mökin tytöllä.
Omituisen voimakkaasti, niinkuin aina tapahtuu tärkeinä hetkinä elämässä, painuivat mieleeni mustunut uunin suu, hahlassa riippuva keittopata, orrelle nostetut reen jalakset, astiahylly nurkassa, seinään kiinnitetty vuode, vanha kaappikello ja sen vieressä riippuva pyssy. Se oli niin kodikasta ja samalla niin autiota, jota tunnelmaa lisäsi kellon säännöllinen käynti.
Isäntä vain on vielä valveilla ja sovittelee kenkiään tuvan orrelle kuivamaan, kun Junnu astuu sisään ja istuutuu seinäpenkille sanaakaan virkkamatta. Onhan siinä vielä ruokaa syödäksesi, sanoo isäntä, mutta Junnu ei sano haluavansa. Olisi minulla vähän asiata isännälle, virkkaa hän sitten, kun näkee tämän tarttuvan oven ripaan. Mitä sitä Junnulla nyt olisi niin tärkeätä asiata?
Jo olen orrelle osattu, Palasetta partahalle; Harvoin näiss' on harrit nähty, Siiat ei sinä ikänä, Harvoin on hauki vierahana, Lohen poik' ei polvenahan. Köyhä kyntöpoika. Minä köyhä kyntöpoika, Kyntöpoika, kyytipoika, Kylän kyntöjen kysyjä, Mieron töien tieustaja; Minä kynnän kyiset pellot, Vakoelen maat matoiset, Ilman rautarukkasitta, Vaskisitta vanttuhitta.
Ja niin olen minä synnissäkin se suurin ja Beliaalissa orrelle yletyin. Ole ylpiä, että minä sinun olen! Ole ylpiä, sillä vaikka minä heikko minussani ja yllätön minun liika-viisaudessani olen, niin ei kuitenkaan tule minua suurempaa, joka, niinkuin minä, sanan voimalla sen sinun pyhän Beliaalin kaupunkisi kukistaisi, sanaparannuksella sen parantaisi ja sanalla sen ynnä alamaiseksensa laskisi.
Mutta lopulta toki kana epätoivoissaan hoksasi pelastuksen: Se lennähti eräälle orrelle ja siitä erään aukon kautta vajan ullakolle, peittäytyi romukasan taa, teki tulisen kiireesti tehtävänsä ja alkoi sitte hiljaa, rauhallisesti ja onnellisena äännähdellä. Muutenkin melu alkoi vaimeta ja rauha palautua. Mutta pihamaan nurmikolla nukkui Hippiläinen sikeässä unessa. Hänet herätettiin.
Isoimmat linnut siivottuaan pani emäntä ne suolaan, sitten palvasi hän ne saunassa ja vei aitan orrelle talven varaksi. "Mutta mistäs luulet saavasi jouhia lisää, kun aiot vielä ansoja punoa; ethän toki aikone Ruskolta viimeistäkin häntää riistää", sanoi Jakke eräänä kertana emännällensä.