United States or Hong Kong ? Vote for the TOP Country of the Week !
Toivoin löytäväni sinut teepöydän äärestä, mutta huomaan, ettet sitä ole vielä ajatellutkaan, tuolla sisällä on autiota ja kolkkoa ikäänkuin rutto olisi käynyt talossa, ei, älä vaivaa itseäsi, minä juon teeni klubissa.» Laamanni paiskasi oven kiinni ja meni. Elise istahti hän ei todellakaan jaksanut seisoa ja kätki kasvonsa vapiseviin käsiinsä. «Hyvä Jumala. Näinkö pitkälle siis on päästy?
"Se on kummallista," sanoi kapteeni, katsellen autiota seutua, jossa kasvoi ainoastaan kuihtunutta ruohoa ja sammalta, "kuinka tämä maa on niiden ihmisten kaltainen, jotka sillä asuvat!
Vaan Saaran syvät, tenhosat silmät tunkeusivat hänen silmiinsä kuin valitus, kuin huuto suurimmassa hädässä: nyt kun hän oli vapaaksi pääsemäisillään, nytkö olisi kaikki myöhäistä, turhaa, autiota; eikö tahtonut hän auttaa? Hän ei tahtonut mitä Saara tahtoi. Hän puhui niinkuin hän jo olisi ollut kaukana heistä ja he vaan kuulivat rakastetun äänen Jumalan siunauksen sanoja heille etäältä.
Sitten he taas lähtivät matkalle ja tulivat yhä korkeammalle, missä ei alppiruusukaan enää menesty ja jäkälää vaan kasvaa vähin kivien välissä. Ainoastaan kuivaneita ja paljasta männyn runkoja näki siellä täällä, jotka vähässä määrässä autiota yksitoikkoisuutta keskeyttivät; ja korkealla, vallan vuoren huipulla, oli yksinäinen ravintola, heidän ja taivaan välillä.
Miehet saapuivat onnettomalle paikalle ja rohkeimmatkin ällistyivät kun käsipuitten yli katsoivat alas harmaasen, tutkimattomaan syvyyteen, jossa ei ollut muuta nähtävänä, kuin aaltoilevat sumut, jotka liehuivat pauhaavan veden yli. Bincenz oli hävinnyt, oli autiota ja äännetöintä ylt'ympärillä sekä korkeudessa että syvyydessä.
Yhteisestä päätöksestähän, vaikkakin kaikkein sukulaisten ja suosijain mieltä vastaan lähdettiin, paikan auettua, tänne kaukaisille rajamaille, erämaahan, jossa ihmiset vielä puolittain pakanoina elivät, uskoivat noitiinsa ja taikoihinsa, ja epäjumaliaan palvelivat. Ja täällä sitä nyt oltiin. Kun ei täällä vain olisi niin kylmää ja kolkkoa ja autiota ja ihmiset niin suljetuita ja juroja.
Kuinka hän oli voinut unohtaa tämän kiitollisuudenvelkansa! Hän tuli tuolle rappeutuneelle talolle. Portti oli auki, eikä ketään elävää olentoa näkynyt. Paul astui sisään. Kaikki ovetkin olivat auki. Hän meni laboratorioon. Kaikki oli tyhjää ja autiota; mestari, hänen vanha renkinsä, hänen pullonsa, tislaimensa ja ympyränsä, kaikki olivat kadonneet.
Ja sitä tehdessään hän väliin aina surullisesti huokasi ja putosipa joskus yksinäinen kyynelpisarakin tuolle kellahtavalle paperille. Maisteri Alanen eli muistoissaan. Hänen elämänsä miehuuden aika oli niin tyhjää ja autiota, ett'ei hän siitä koskaan ollut saanut nauttia.
"Voimmeko levätä täällä?" "Kyllä kai", sanoi Pekka. "Asettukaa lepäämään, minä lähden vähän kauemmaksi tutkistelemaan ympäristöä." Muutaman tunnin kuluttua hän tuli takaisin ja sanoi: "Niin täällä on autiota ja asumatonta kuin ennenkin pitkät matkat: ei näy savua, ei ihmisistä merkkiäkään. Katsotaanpa, onko kukaan löytänyt kätköämme."
Eipä kummakaan, sillä eipä hänellä ole enää lempeää kättä, joka häntä tukisi, ei lämmintä, hellivää sydäntä, joka häntä murheessa lohduttaisi, vaivoissa virvottaisi ja lieventeleisi häntä useinkin kohtaavassa surussa; kaikki on kolkkoa, tyhjää, kuollutta, autiota, ja murhe jäytää ja kalvaa lakkaamatta murtunutta sydäntä.