United States or Qatar ? Vote for the TOP Country of the Week !
Elävää elämää näytti olevan jokaisessa sormenpäässä, kengän kärki näytti tanssivan jotain vallatonta tahtia katua vastaan ja toisinaan hän, kuin oikein vilkkaasti selitti jotakin, pyörähti puolitiehen eteeni kadulle solahtaakseen samassa tuokiossa taas rinnalleni.
En siellä löytänyt mitään syötävää paitsi moniaita surkastuneita kasveja, jotka kasvoivat niillä paikoin, joissa oli vähäsen multaa; muuten koko saari oli hiekkaperäinen ja kuiva. Ei sillä ollut ainoatakaan puuta, ei ainoatakaan elävää olentoa; eikä vettä, minun nähdäkseni.
Ei ollut sitä elävää, ei metsässä, ei vedessä, ei ilmassa, joka ei olisi rientänyt sinne kuulemaan, ihailemaan; ei ollut myös sitä jumalaa, joka ei olisi jättänyt kesken kaikkia askareitansa, voidaksensa nauttia tästä ihmeestä. Samoin ihmistenkin sydämet olivat syvästi liikutetut; ei ollut yhtään,
Jonkun ajan perästä tunsi Trevori itsensä kyllin väkeväksi ylösnousemaan ja meni, korpraalin käsivarteen nojaten, metsään, katsellaksensa ympärillensä Helenaa. Mutta ei yhtään elävää sielua ollut siellä, ainoasti useain villien hengettömät ruumiit makasivat tuolla verisellä ja tallatulla nurmella.
Sama paikka. Huone Pandaruksen talossa. PANDARUS. Pidä suhta, pidä suhta! CRESSIDA. Miks suhdasta te mulle puhutte? Elävää, syvää, täyttä tuskaa tunnen, Se riehuu tunnoss' yhtä valtavana Kuin syy, jost' alkoi. Kuinka pitää suhtaa? Jos voisin lemmelläni tinkiä Tai laimeammaks maultaan sen laittaa, Niin voisin tuskaanikin laimentaa.
Vinitius vei capitiumin huulilleen, laski sen sitten käsivarrelleen ja jatkoi etsintäänsä. Talo oli pieni, ja huoneet, jopa kellaritkin olivat pian tarkastetut. Missään ei ollut elävää sielua.
Syyne katseli kummastellen ympärilleen. Niin pitkältä, kuin hän saattoi nähdä niityn, maantien ja mäen yli, ei näkynyt mitään elävää olentoa, paitsi hyttysparvea, joka tanssi katrillia tuolla aidan vieressä. Olihan nyt kevät; mutta Syyne pahan suruisessa sydämessä oli syksy. "Tässä minä olen", sanoi taasen ääni.
Luonnon juhlallinen hiljaisuus, meren alakuloiset, valittavat huokailut, syvä yksinäisyys, kaikki suli kuolemankaipuuseen, joka täytti Esterin sielun ja antoi ajatusten hiljaa vaipua nauttimaan ikuisen levon suloa, joka kohta oli laskeutuva hänen koko olemuksensa ylitse. Hän katsahti ympärilleen: ei ainoatakaan elävää olentoa.
Eikä ketään elävää sielua, jolle valittaisi kipujansa tai sanoisi: »olkaapa hyvä ja katsokaa, mikä minun kurkkuani vaivaa!» Tom poloinen oli todellakin pahoin kietoutunut omiin verkkoihinsa ja sai nyt kärsiä kylläksi keksimänsä »suuren kaappauksen» seurauksista!... Olettikin sai Señoran matka Fontainebleauhon hänen päänsä pyörälle.
Puutarhassa ei näkynyt elävää sielua ja koko talo tuntui olevan tyhjänä. "Ehkä he ovat tukahtuneet savuun ja kuumuuteen," ajatteli Vinitius. Hän rupesi huutamaan: "Lygia! Lygia!" Mutta vastausta ei tullut. Ei kuulunut muuta kuin etäältä tulen hurina. "Lygia!"