United States or Guadeloupe ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Armas Helena», jatkoi isäntäni. »Se on Jumalan sallimus, että minä niin ihmeellisellä tavalla tulin sinun luoksesi. Sinä olet minulle todistanut, ett'en vertaistasi sydäntä mistään löytää voi. Minä lupaan parantaa itseni. Ei viinan tippa tästä lähtien kurkkuani saa kostuttaa.» Helena ei vastannut mitään, saattoi vaan minut takaisin talliin.
Etten silloin huudahtanut ääneen, johtui siitä, että pelko kuristi kurkkuani, ja etten pudonnut alas, riippui enemmän taivaan armosta kuin omasta voimastani. Tunkeutuessaan seinän raoista sisään valasi salama joka sopukan ja minä huomasin kiipeäväni korkealla avonaisten rakennustelineitten päällä.
Onko se todella helvetin janoa, joka kurkkuani kuivaa, vai onko se osuuteni isäin perinnöstä? Kun nyt voisi nauraa, nauraa niin, että seinät tärisisivät ja nukkuvat heräisivät! Niin, nukkuvat heräisivät, sittehän siitä olisi jotain hyötyä.
Kirkossa oli niillä edes jommoinenkin, joskin vaillinainen hoito, mutta täällä olevat olivat kokonaan jääneet unohduksiin, ne olivat vaan kiemurteleva, hiljaa valittava, puoleksi mädännyt ihmisjäännös... Tukehduttava inhon tunne kuristi kurkkuani, ja katkerin tuska täytti sieluni. Tuntui kuin sydämeni olisi tahtonut pakahtua, ja minä kirkaisin ääneen.
"Moittikaa vaan", virkkoi Martti mestari, "moittikaa minua oikein kylläksenne, minä sen kyllä ansaitsen, mutta kun tuo vanhus lörpötteli semmoisia järjettömiä loruja, kirveli se oikein kurkkuani, enkä minä voinut toisin vastata". "Ja sitten", jatkoi Paumgartner, "koko tuo hullunkurinen päätöksenne naittaa tyttärenne ainoastaan tynnyrisepälle!
Vinitius muisti nyt, että tuo mies eilen oli musertanut Crotonin, ja tuntijan mielihyvällä hän silmäili hänen jättiläisniskaansa, joka oli kuin kyklopin niska, ja hänen vartaloaan, joka oli väkevä kuin patsas. "Kiitos Mercuriuksen, ettei hän kuristanut kurkkuani," mietti hän itsekseen.
TARVO, KITKA, SORRI, NYYRI ja TALONPOIKIA. Myöhemmin LALLI ja TOISIA TALONPOIKIA. KITKA. Nuo Hiiden helmalapset kristityt! Jo vihdoin surma heidät saavutti Ja voitto meille jäi! NYYRI. Oi ilon päivää! TARVO. Voi surkeutta! KITKA. Tarvo kirottu Sa kuollos jo! Haa konna! Miss' on köysi, Joll' ai'ot kurkkuani kuristaa? Muistatko? TARVO. Suokaa mulle armoa Te kansalaiset!
"Kerta satuin käymään Tuomolassa, kun isäntä oli parhaallaan valamisen puuhassa, eikä aikaakaan, kun messinkiä sitten kaadettiin, niin meni se permannolle ja tietysti hukkaan kaikki. Ai sitä katkeraa savua, mikä siitä nousi! Kun vielä muistan, niin kurkkuani karvastelee." "Kylläpä se oli katkeraa savua, kun vielä kurkkuasi karvastelee."
Minä ymmärsin, mitä eksperimenttiä hän tarkoitti. Vieläkin hän nauroi. Hän jo pelkää. Huomasi vaaran ja pyrkii pakoon Minä vaikenin. Hän kääntyi minuun. Tiedätkö kenestä puhun? Antista, arvaan. Hänestä juuri. Ethän suutu? En suinkaan. Mitä sanoisit, jos näkisit hänet tässä jalkojeni juuressa? Mitäpäs minä En tahtonut päästä ääneen, kurkkuani kun niin kuristi.
"Mitä, sanopas." "Viinaa." "Mistä sinä tiedät että siellä viinaa on?" "Olenhan nähnyt ja maistanutkin viinaa. Se oli pahaa, hyvin pahaa ... niin, niin pahaa että... "Kuinka pahaa?" "Niin pahaa, että poltti suutani ja kurkkuani kuin valkea ... olin tukehtua." "Kuka sinulle viinaa antoi?" "Eipä kukaan, minä otin sitä itse äidin kaapista.