United States or Paraguay ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jos mies on järkevä, niin sitä parempi, sanoi vanhus, eikö hän tuommoistakaan harjoita? lisäsi hän osoittaen silmillään pariskuntaan, jotka olivat nähtävästi tehtaalaisia ja istuivat toisella puolella käytävää. Tehtaalainen aviomies kulautteli pullonsa suusta viinaa, pää taakse taivutettuna, ja vaimo piteli sylissään pussia, josta pullo oli saatu, ja katseli ahnaasti mieheensä.
Itsestä se kyllä hauskalta tuntuu, mutta syrjäinen ei siitä iloaan löydä. Mutta eikö teillä sitten enää koskaan iloisia päiviä ollutkaan? Olihan niitäkin. Hän hymyili katkerasti ja viittasi tuolin alle, jonne oli pullonsa pannut. Mutta en minä vielä heti juomaan ruvennut, kun talostani lähdin.
Kun mies oli avannut pullonsa ja tarjonnut Matille, ei hän ottanut sitä suunsa edestä pois, ennenkun pullo oli puolillaan. Sitten tarjosi hän sen kumppanilleen. Tämä ryyppäsi puolen jäännöksestä ja tarjosi loput Matille. "Jos minä vielä tuon tilkan maistaisin", sanoi Matti ja kukisti loputkin pullosta leveään suuhunsa.
Sitten kun luku loppui, Maija kynällään veti kolme viisikantaa isännän selkään ja sanoi: Tämä se on temppu, jota ei kärsi ruma henki, vaan sen tekijää ei ole monessa. Nyt lopetti Maija voitelunsa, pani pullonsa suun lujasti kiinni, kääri sen kynän kanssa sitten riepumyttyyn ja pisti salkkuunsa.
Mutta vaikka Markkasen huomautus oli tehty selvästi ymmärrettävässä tarkoituksessa, pani hän kuitenkin pullonsa pois eikä antanutkaan sitä Markkasen käytettäväksi. "Kuule, etkö sinä muista minulle antaakaan?" kysyi Markkanen. "En minä rupea sinua koko päivää ilmaiseksi juottamaan." Tämän sanoi Sarkkanen vakavasti ja jokseenkin sujuvasti, sillä hän oli sen jo edeltäpäin miettinyt valmiiksi.
Siellä taisteli hänkin tavallaan urhoollisesti ja rehellisesti kurjuutta, tauteja ja kuolemaa vastaan, sahasi käsiä ja jalkoja, sitoi, laastaroi, lohdutti, jakoi haavoitetun sotilaan kanssa pullonsa viimeisen sisällön, jakoi leipänsä ja rahansa ja oli aina iloinen ja hyvällä tuulella, kertoen kurjien iloksi toisen toistaan hullunkurisemman tarinan matkoiltaan vierailla mailla.
»Kyllä niitä aina niin monta tulee, ettei tässä hätää tule.» Valeella todellakaan ei näyttänyt olevan mitään hätää eikä pelkoa. »No, tuota, annas ryyppy», virkkoi Matti, joka näkyi jotakin päättäneen. Valee haki pullonsa ja kaatoi. Setä sanoi viinan olevan pohjaanpalanutta. »Minä nyt tuumin, jos lähdetään, niin lähdetään tänä iltana», sanoi setä vihdoin, »kukapa sinne sentään likeisempi.»
Sittenkun hän oli seisattanut hewosen, kömpi hän kuormansa päälle ja kaiwoi sieltä esille pullonsa. Se oli niin lujaan tulpattu, että näyttipä melkein mahdottomalta saada sitä auki semminkin kun hänen kätensä oliwat kowin kontassa. Täytyi ottaa puukko tupesta ja sillä wähin erin murtaa tuo kitsas tulppa.
Hänen oli siis pakko, sittenkuin hän ajan kuluksi ja epäluulojen välttämiseksi oli tyhjentänyt pullonsa, koettaa sijoittua nurkassansa mahdollisimman mukavaan asemaan ja ruveta nukkumaan, kävi miten kävi. Olihan d'Artagnan kahdenkymmenen vuotias, niinkuin muistetaan, ja siinä ijässä velkoo uni saamisensa säälimättä kaikkein murheellisimmiltakin sydämmiltä.
He ovat lyöneet pullonsa rikki minun päähäni, ja nyt on loppuni tullut. Mutta ei ikinä ole enää tuo pahus syntisiä ihmisiä kiusaava, sanoi hän, ja samassa aikoi hän nakata jotakin virtaan, mutta hänen kätensä oli niin heikko, että kalu putosi alimmalle portaalle, niin että kivet helähtivät. Panin mieleeni paikan, mihin onnenkalu putosi ja luovailin sen jäljessä, kunnes sen löysin.