United States or Samoa ? Vote for the TOP Country of the Week !


Mutta kun kuohuvan Ksanthos-vuon tuli kaalamo, virran kaunisjuoksuisen, isä jonka on Zeus, ikitaatto, heist' osan Troiaan päin kedon poikki Akhilleus hääti, mistä akhaijit eileisess' oli kamppaelussa kauhuin karkonneet aseloistavan Hektorin vimmaa; sinne he riensivät hirmuissaan, mut vastahan Here loi paon estääkseen sumun sankan. Taas osa toinen virtaan viskautui syväpyörteiseen, hopeaiseen.

He liukuivat kumminkin eteenpäin korkeain rantain varjossa ja puiden juhlallisen pimeyden peitossa kenenkään näkemättä heitä. Kanootti kanootin perästä, kullakin airot ja äyskärit sisässä, survaistiin kovaan virtaan, joka vei ne alas jokea, missä he tiesivät Frankin olevan valmiina virkkuine ja tarkkanäköisine seuralaisineen.

Koira, joka oli seurannut myötä ja istui rannalla, syöksi virtaan, ja poika tarttui kiini sen turkkiin ja riippui siinä. Virta vei molemmat mukanaan alespäin ja näin he joutuivat pyörteesen. Tässä oli Rannella pitkä ja kova taistelu pyörteiden kanssa, jotka toisinaan viskasivat hänet rantaa kohden, toisinaan tempasivat hänet taas syvänteelle.

"Tuo onneton on heittänyt lapsen virtaan", ajatteli hän itsekseen ja joudutti kulkuaan päästäkseen pois tältä synkältä seudulta, vakuutettuna siitä, että tässä oli rikos tehty ja että huutaja oli tuommoinen hylkylapsi.

Tämä kohtaus oli tavallaan juhlallinen, ja tuo vilkas, jalomielinen Mabel tunsi verensä kiertävän suonissa nopeammin ja poskiansa polttavan, kun ruuhi pistihen väkevään virtaan. Yön pimeys oli hieman vähennyt pilvien hajottua, mutta suuret, tuuheat puut tekivät rannat niin pimeiksi, että ruuhet olivat pikimustassa varjossa, joka suojeli niitä keksimisen vaaralta.

Vihdoin kuului vastaus alhaaltapäin virran rannalta, ja täällä hän tapasi tytön, joka kaalasi lumessa itkien ja valittaen lasta turhaan etsiessään. Tyttö kertoi nyt mitä hänelle oli tapahtunut ja molemmat etsivät vielä lasta, vaan turhaan. Lopullisesti he eivät voineet luulla muuta kuin että lapsi oli joko vierinyt virtaan ja siten kadonnut jäljettömiin tahi joutunut susien saaliiksi.

Kuinka monta palvelusta se oli tehnyt Stanleylle! Kuka iloitsi enemmän kuin se kuullessaan laukauksien pamahtelevan synkän metsän läpi! Kuka riemuitsi enemmän kuin se edistyksistä, ilmoittaen iloansa kaikuvalla haukunnalla! Kuinka monta metsätaivalta, vuorenkukkulaa ja keltaisenruskeaa tasankoa se oli kulkenut! Millä innolla se tunkeutui pensastoihin ja rämeikköihin, suohon ja virtaan!

Ystäväin seurassa menivät he kiertävää väki-polkua ylös pieneen harmaasen kappeliin, jonka seinät peittyivät muuri-vehreään ja josta surullisen näköinen Kristuksen kuva avonaisen asehuoneen kautta katseli alas harmaan-siniseen virtaan päin.

SAKEUS. Minä sanon: niin kertoilee kansa. JOAS. Tämä kansa, tämä viheliäinen joukko, joka ei tunne lakia eikä profeettoja, olkoon kirottu! Kirottu olkoon tomppelikas roistokansa! Ah, että laskitte neidon siihen petolliseen virtaan. SAKEUS. Toivon kuitenkin... JOAS. Vaiti! Seitsemännen rukouksen hetki on tullut.

Taas käänsi hän veneen poikki virtaan ja laskee toiselle rannalle, tuota kallioniemekettä kohti... Siihen se tärskähtää ... ihan nyt... Niin, nyt se pyörähti vene pitkin virtaa ja kulkee taas selkävettä ja ohi tuon suuren kiven, mikä on keskellä koskea. Tuossapa on muuan suuri tukkiruuhka tukkipoikineen.