United States or Romania ? Vote for the TOP Country of the Week !
Meidän entisyyttämme muistan, kuten lapsuuden-aikaa ja niin kuin Juhannus-aikaa muistetaan..." "Se on kuitenkin ihanin aika, Valva!"
Samoin sulaa myös Elias Lönnrotin personallisuus meille niin yhteen Kalevalan ja koko suomalaisen kansallishengen kanssa, että harvoin muistetaan häntä enää suomalaisten kirjailijoiden joukkoon lukeakaan. »Elias Lönnrot on kuin Suomen kansa, Suomen kansa on kuin Elias Lönnrot.» Mutta ei mitään suurta työtä, ilman sen takana seisovaa suurta personallisuutta.
Se on hyvin suloista, kun minua sillä tapaa muistetaan; mutta välisti tuntuu siltä, kuin he tuskin muistaisivat elikkä rakastaisivat minua semmoisena, kuin nyt olen, vaan semmoisena, jona minä olin elikkä joksi olisin tullut. Tokko he tuntisivat Eva serkkuansa siinä totisessa, hiljaisessa kahdenkolmatta-vuotisessa naisessa, joksi minä olen muuttunut?
Kuollut on maa, kuka juhlis sitä? Ei hätää sentään, jumalat! Laulussa kyll' elää nimenne, vaikka hengetön, ja suurta sanaa kun on tarvis, muistetaan sinua, emo Luonto! Miehiä. Jopa johonkin jouduin, jopa jouduin ojasta allikkoon! Pyryilmasta, ikävästä kadun aution, ilta-hämärän, pois piillä mielin, maankiertäjä, käypäläinen joka paikassa, piillä mielin nyt iloon, ihmiskuhinaan.
Olen kuten kukkanen kedolla ja kuten taivaan lintu, minä en kehrää enkä kylvä, mutta saan kuitenkin osani tämän maailman hyvyydestä. Niin, niin, nuoret neitini, vanha Leena on kaikin tavoin tyytyväinen. Hyvästi nyt taas tällä kertaa! Hyvästi, ja kiitoksia paljo, kun tulitte katsomaan! On niin ilahuttavaa sydämmelleni, kun muistetaan minua.
"Me tahdomme taistella niin, että se muistetaan aina; taistelemme kunniakkaasti, mutta voittamatta. Goottien tähti on laskemassa." "Minusta tuntuu, että se nousee sangen ylös ensin", huudahti Totila kärsimättömänä. "Menkäämme kuninkaan eteen ja puhu sinä, Hildebrand, hänelle kuten olet puhunut meille. Hän on viisas, hän keksii keinon." Vanhus pudisti päätään.
Hän kunnioitti suuresti Lutheria, jota hän ei ollut koskaan puhutellut, vaikka muutoin suurella ystävyydellä puollustanut, ja lähetti noutamaan häntä. Mutta turhaan. Luther oli Harzin vuoristossa talonpoikien kapinaa hillitsemässä. Heidän yhteentulonsa on lykätty toiseen mailmaan, jossa kaikki maalliset eroitukset ovat unhotetut, mutta vähimmät kristilliset hyvät työt muistetaan.
Paljon puhutaan nyky-aikana suurista herroista, ruhtinaista ja kauniista naisista, mutta vähän muistetaan niitä, jotka ovat varjelleet heitä monesta yskästä ja hammastaudista; niitä, jotka ovat kantaneet heitä monen likarapakon yli ja niin nostaneet heidät kunnian kukkuloille; vähän muistetaan niitä, jotka uusina, nuorina ovat loistavammat kuin kauniimmat naiset.
Samalla kunnioituksella, millä tätä nykyä muistetaan raamatun suomentajia, tullaan vuosisatain kuluttua muistelemaan niitä, jotka ovat jälkimaailmalle pelastaneet suomalaisen kansanrunouden, jotka ovat selvittäneet sen kielen lait, lahjoittaneet Suomen kansalliskirjallisuudelle sen ensimmäiset alkuperäiset teokset. Maljasi, Lönnrot! Ka, ihanko tässä nyt ruvettiin minulle juhlapuheita pitämään!
Sitten läksivät ihmiset salista ja jatkoivat taistelua kadulla.» »Miten häntä nyt ruvetaan vihaamaan!» Hanna huudahti. »Niin, hänet vedetään oikeuteen ja häntä ahdistetaan kaikilla mahdollisilla keinoilla. Mutta mitä se tekee! Hänen sanojaan muistetaan! Vastustajienkin joukossa oli muutamia, jotka myönsivät hänellä olevan oikein; niitä oli Stubb.