United States or Zambia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Wappu seisoi vaunuilla ja katseli laskevaa aurinkoa punaisessa iltaruskossa. Hänen katsantonsa oli ylpeä. Tässä silmänräpäyksessä oli hänestä taas selvää ett'ei ollut hänellä vertaistansa, ja voimansa tunteessa olisi hän tahtonut taistella koko maailman kanssa. Silloin tuli Bincenz ja huusi hänelle: Wappu, sinä näytät Potiphar'in ruhtinattarelle elefantin selässä.
Nyt taisi hän puhua hänen kanssansa, nyt kaikki voisi tulla hyväksi. Kaikki Pyhät! huudahti Bincenz, kun Wappu astui häntä vastaan, siinä sinä olet? Bincenz katseli häntä kuin aavetta. Wappu näki aamuhämärässä, että hän oli kalpea ja oudon-näköinen; pyssy oli hänellä olkapäällä. Bincenz, sanoi hän hiljaa, oletko ampunut jotakin? Olen! Mitä sitten? hän katseli laukkuun, se oli tyhjä.
Hän toi kaikenlaisia uutisia Joosepin ja Asran kanssakäymisestä, joka saattoi Wappua sisälliseen raivoon. Mutta Bincenz ei ollut mitään huomaavinansa ja oli viisas kyllä olla puhumatta rakkaudestansa jotta Wappu tuli siitä asiasta levolliseksi. Vaan Jooseppi oli Bincenz'in mustasukkaisuuden esineenä. Tämä Hagenbach oli hänen elämänsä kirous.
Samassa tuli sanansaattaja Sölden'istä suoraan Wapun luo ravintolasta, suuri kukkasvihko hatussa ja juhlapuvussa, kuin hää-kutsuja. Hän tulee kutsumaan sinua Joosepin ja Asran häihin nauroi Bincenz kamalasti. Wappu kompastui johonkin, hän haparoi Bincenzia, ja tämä tarttui nopeasti Wappuun ja kannatti häntä.
Bincenz jäi jälelle ja hänen silmänsä olivat Wappuun kiinnitetyt. Tämä kääntyi ja ojensi kätensä hänelle. Ainoastaan yhden minä kiellän tulemasta kartanooni ja maalleni, sinun, Bincenz! sanoi Wappu. Wappu! huusi Bincenz, tämänkö tämänkö kaikesta siitä, mitä olen isällesi tehnyt?
Vaikka minun on ylimystaloa sääli, jossa olen maailmaan tullut niin en kuitenkaan ole ollut onnellisempi ylimystalon emäntänä, kuin milloin paimensin karjaa, ja vieraaksi tunsin itseni täällä, niinkuin sielläkin. Sentähden on parasta että lähden matkalle niin pian kuin mahdollista. Hän kääntyi tyynesti kartanoon päin. Silloin joutui Bincenz äärettömään tuskaan.
Rengit ja piiat nukkuivat vielä sikeästi, hän hiipi koko talon läpi, ei kukaan liikkunut Bincenz oli poissa! Wapun jäsenet jäätyivät. Hän astui Bincenz'in makuuhuoneesen, vuoteella oli maattu, hän oli varmaankin maannut siinä ja pian taas noussut, sunnuntaivaatteet riippuivat vaate-naulassa, mutta jokapäiväiset vaatteet puuttuivat. Hattua ei myöskään näkynyt.
Wappu, aloitti hän, sinä olet menetellyt hyvin pahasti minua kohtaan, mutta Wappu katkaisi tyynesti, mutta vakaasti hänen puheensa: Bincenz, jos olen tehnyt sinulle vääryyttä, niin Jumala minua rangaiskoon niinkuin hän parhaaksi näkee. Minä en voi sitä katua enkä parantaa, en myöskään pyydä että antaisit minulle anteeksi! Nyt tunnet minun ajatukseni ja nyt pyydän sinua jättämään minut yksikseni!
Kurjan sieluni autuuden kautta, se on totta! Luuletko että Bincenz kauan tuumaisi kun kysymys oli tehdä jotakin sinun hyväksesi? Oi murhaaja, pelkurimainen, kurja salamurhaaja, nyyhkytti Wappu ja värisi koko ruumiissansa: Niin kavalasti, niin petollisesti minä en tahtonut sitä tehdyksi! Rehellisessä taistelussa tahdoin että hänen piti kuolla.
Ja tuo herruuden tunto oli hänelle pitkän orjuuden jälkeen kuin janoovaiselle hurmaava viini, joka nääntyvän suonia virvoittaa! Pihalla oli Bincenz'in pestaama palvelus-väki kokoontunut, ja Bincenz niiden parissa. Hän oli tullut laihaksi ja keltaiseksi iholtaan; keskellä mustia, paksuja hiuksiaan oli hänen päässänsä paljas paikka, ikäänkuin muukin ajeltu päälaki.