United States or Vatican City ? Vote for the TOP Country of the Week !
Meillä on vähän vanhaa vihaa, minun ja Saaran välillä, Sanoin häntä kerran pesukarhuksi ja hänkös tuosta suuttui ja haukkui pahanpäiväisesti. Kyllä minä annan nyt takasin. ENSIMM
Hän lähetti sitten toisen pojista hakemaan talon isäntää ja sovittuaan hänen kanssansa varokeinoista vainajan mahdollisen jälkeensä jättämän omaisuuden säilyttämiseksi, hän nosti pikku Saaran käsivarrelleen, kääri hänet hyvästi päällysnuttuunsa ja läksi vaimonsa kanssa pois. Sillaikaa vallitsi pikku Frankien joukossa mitä suurin uteliaisuus.
Vaimonsa oli aikoja sitten noussut, ja Worse heräsi oikeastaan siitä, että pari makasini-miestä tuli sisään ja ottivat Saaran sängyn, joka seisoi hänen sänkynsä vieressä. "Mitä te täällä teette?" kysyi Worse äreästi. "Me muutamme matamin sängyn ulos saliin." "Mitä tuhmuuksia?"
Hän oli useita kertoja nähnyt sen kanunamiehen talon lähistössä, ja se oli ehkä tapahtunut siinä tarkoituksessa, ett'ei hän unhottaisi Wallania ja hänen etujaan; vaan sitten oli eukolla hieman paha omatunto lauseistaan Saaran suhteen, ja hän aavisti, ett'ei tuuli puhaltaisi edulliselta puolelta hänen kauhtanaansa sieltäpäin, jonkatähden hän oli kulkenut ikäänkuin tuulen alatse pitkin katua, jotta Rejer näkisi hänet.
Se oli Saaran paikka ja sen viereen asetti matami tänään hyvän tuolin kippari Worselle. Muutamia totisia vaimoja oli nyt saapunut, ja he kävivät istumaan pitkin seiniä, laskivat kädet helmaansa ja huokailivat.
Saara vastasi myös aivan epäselvästi, otti lasin, josta Fennefos oli juonut, ja asetti sen tarjottimelle; hänen kätensä vapisi niin, että lasi kilisi tarjotinta vasten. Hans Nilsen nousi taas, käveli ikäänkuin houreissa sinne tänne ja tuli viimein Saaran luo, ikäänkuin olisi tahtonut sanoa jotakin; Saara käänsi kasvonsa hänen puoleensa niin että valo sattui häneen.
Petrea odotti «le plus vaillantin» syöksevän hänen luoksensa ja tarttuvan hänen käteensä, mutta katsahtaessaan tanssisalissa ympärilleen hän näki hänet ei syöksevän hänen luoksensa, vaan tanssivan Saaran kanssa Saaran, joka oli entistään kauniimpi ja häikäisevän loistava.
Tämä kohtelu, äitini, se on, joka on jouduttanut päätökseni.» Kovin liikutettuna Saaran äänestä ja sanoista vastasi äiti vapisevalla äänellä: «Jos olen rikkonut sinua vastaan, Saara ja voinhan olla rikkonut, niin tiedän sen, etten ole toiminut oikullisesti enkä hellyyden puutteesta sinua kohtaan... Olen neuvonut ja varoittanut paraimman vakuutukseni mukaan.
Nyt ei hänellä olisi mitään iloa enää tässä maailmassa ja tuskinpa tulevassakaan. Saaran tuli häntä sääli sydämessään. Mutta äiti astui huoneesen ja sanoi: "sinä näit Laurits'in? Saara!" "Näin, äiti". "Puhuttelitko häntä?" "En sanoin häntä vaan tervetulleeksi". "Luuletko että hän on herännyt?" Saara ei tietänyt mitä vastata; mutta äiti jatkoi ankarasti: "sano sinä vaan 'en' lapseni!
Siinä meni Endre Egeland, josta kerrottiin että hän vietteli talonpoikaistyttöjä alas makasiniinsa, ja Sivert Gefvint, joka niin häpeällisesti oli Worsea suolakaupassa pettänyt. Jospa Randulf vaan tietäisi! Kuitenkin ajatteli hän useita kertoja kuinka hauska oli ollut laulaa neiti Saaran kanssa, ja hänestä tuntui ikävältä ja tyhjältä suurissa avaroissa huoneissaan.