United States or Eritrea ? Vote for the TOP Country of the Week !


"Viime aikoina heidät oli pakotettu ottamaan vastaan sellaisia sopimuskirjoja, että heidät voitiin komentaa pois, milloin kauppias vain tahtoi. Tähän heidät pakotti tyranni Johan Nilsen lyömällä ja hosumalla, uhkaillen, että muuten ryöstetään heidän vanha velkansa.

Hans Nilsen katsoa tuijotti tuohon lapseen, joka suoraan tunnusti rakkautensa elämässä ja kuolemassa, niin ylevänä, häntä niin paljoa puhtaampana. "Kuuleppa, hyvä Hans", sanoi Henriette ja laski tuttavasti kätensä hänen olkapäilleen, "sinä olet aina ollut hyvä minua kohtaan ja olet aina ollut hyvä ihminen.

Hän, joka oli sellainen väkevä nainen." Kertonut L. Dilling. Atanasius Nilsen, joka oli myös Omeletin nimellä tunnettu, oli taitava mies. Hän oli ollut apulaisena parran ajajalle, palvelijana herrashuoneessa, kulkukauppiaana ja metsästäjänä.

Ja me niin hyvin tunnemme nuoren veren koetukset; ja jos olet joutunut tappiolle taistelussa vihollista vastaan omassa lihassasi, niin ojennamme me sinulle kättä." Hans Nilsen Fennefos katseli kirkkailla silmillään toisesta toiseen, ja kaikkein mielestä katseli hän tuskallisen kauan Endre Egeland'ia,

"Sinä tulit parhaasen aikaan, Hans Nilsen!" sanoi Sivert Jespersen ja taputti häntä hellästi olkapäälle. "Kuinka ihanat niiden jäljet, jotka rauhaa puhuvat, jotka iloisia sanomia tuovat", sovitti Nikolai Egeland. "Minä muuten tuon teille surusanoman", sanoi Hans Nilsen, katsellen totisesti toisesta toiseen, "vaikka näen että tässä talossa on surua kylläksi.

Muut kokoontuivat hänen ympärillensä. "Tässä seisoin keväällä 1804 isäni ja Hans Nilsen Haugen seurassa. Siihen aikaan tässä oli kanervikko ja paljaita kallioita minne vaan kääntyi. Isäni ja Hauge puhuivat tämän alangon ynnä rämeikön ostamisesta, niinkuin sittemmin tapahtuikin. Hauge neuvoi mitä täällä oli tehtävä ja toimeenpantava melkein niinkuin me sitten teimme.

Hans Nilsen supisti toimensa siihen, että oli ensimmäisenä työssä, vaan rukoushetkinä oli hän ääneti ja alakuloinen. Vaan parin kuukauden kuluttua tällä tavalla nosti hän taas päätänsä ja kirkkaat harmaat silmänsä. Raskaassa ruumiillisessa työssä ja kaiken sen edesvastauksen alaisena, jossa hän oli päällysmiehenä, saavutti hänen vahva, terve luontonsa jälleen tasapainon.

Sentähden sanottiinkin noissa kirjeissä, joita seurakunnan vanhimmat lähettivät ystäville kaikkialle, alinomaa että nuori Hans Nilsen yhä oli kehoitettava tottelevaisuuteen vallanpitäjiä kohtaan, jotta ei mitään riitaa eikä hämmennystä syntyisi. Vähittäin hän oppi mieltänsä malttamaan niin että hän monessa paikoin kaikessa hiljaisuudessa sai eripuraisuuden estetyksi papin ja seurakunnan välillä.

"Niin, katsele esimerkiksi Saaraa", keskeytti Henriette, "mitä häntä auttaa kaikki hänen rikkautensa ja hurskautensa; minä tiedän että hän on onnettomin olento maailmassa." Hans Nilsen kääntyi pois; hän oli taas aseeton. Mutta Henriette meni ikkunan luo ja katseli avaran pihan päällä olevaa taivasta, löi vakaalla päätöksellä kädet yhteen ja sanoi matalalla äänellä: "olenhan paitsi sitä vannonut."

Mutta silloin he kurittivat toisiansa lausuen: ei ole esivaltaa toista kuin Jumalan asettama. Matkustaessaan maan länsi-osassa jäi hän aina vähäksi aikaa matami Torvestad'in luokse. Kaupunki oli avaralle levinneen herätyksen keskikohtana, ja vähittäin Hans Nilsen kodistui siellä paremmin kuin Fennefos'issa.