United States or Brunei ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sillä monesta muusta, esim. nyt Endre Egeland'ista ja. Sivert Jespersen'istä lausuttiin aina joku pieni "mutta"; ainakin heistä aina puhuttiin pahaa, ja kaikilla haaroilla heitä ympäröi panettelijat ja pilkkaajat, vaan Hans Nilsen'in maineessa ei koskaan ollut pienintäkään pilkkua. Niinpä kaupungin uusi pappi, joka oli lähestyvinään Haugelaisia, puhui Fennefos'ista suurella myötätuntoisuudella.
Tietysti puhuttiin koko kaupungissa kippari Worsen olosta Haugelaisten kokouksessa, ja hän sai pitää hyvänänsä paljon iva-sanoja sen johdosta. Hänestä oli paras nauraa muiden kanssa; suuttuminen ei olisi asiaa parantanut, ja lopulta oli hän niin jumalaton että luki pöytärukousta Endre Egeland'in tapaan.
Siinä meni Endre Egeland, josta kerrottiin että hän vietteli talonpoikaistyttöjä alas makasiniinsa, ja Sivert Gefvint, joka niin häpeällisesti oli Worsea suolakaupassa pettänyt. Jospa Randulf vaan tietäisi! Kuitenkin ajatteli hän useita kertoja kuinka hauska oli ollut laulaa neiti Saaran kanssa, ja hänestä tuntui ikävältä ja tyhjältä suurissa avaroissa huoneissaan.
Usein heidän lukiessaan ja puhuessansa kääntymisen vaikeudesta, syvästä tuskasta kiusauksen hetkenä, hän salaa ajatteli itsekseen: lieneeköhän totta tuo kaikki? Hän epäili suuresti Sivert Gefvintiä eikä uskonut Endre Egeland'in kursauksia; siksi tunsi hän heitä liian hyvin nureelta puolelta.
He ilostuivat sanomattomasti kun Fennefos meni Endre Egeland'in luo, joka juuri seisoi pienessä katederissa, aikoen lukea postillasta, ja pyysi häneltä saadakseen puhua muutamia sanoja. Kaikki asettuivat paikoilleen, oikein iloitakseen rakastetusta puhujasta; oli niin pitkä aika siitä kuin viimein olivat saaneet häntä kuulla; viime aikoina hän ei ollut tuntenut mitään kutsumusta puhumaan.
He saivat liitupiippunsa sytytetyiksi ja istuivat kauan aikaa aivan äänettöminä polttamassa. Ei kenenkään tehnyt mieli aloittaa. "Tietääkö kukaan mikä suolan hinta on pohjoisessa, Bergenissä?" kysyi Endre Egeland, joka tahtoi päästä siitä, mikä ikävää oli. Vaan näytti siltä kuin ei kukaan olisi tietänyt suolan hinnoista mitään; oli selvä että jotakin muuta oli keskusteltava.
Miesten tuvassa oli Endre kysynyt leipoiko hän häitä varten, koska oli jauhoissa nenän alta, mutta Marit käänsi vaan kalpeet kasvonsa häntä vastaan eikä vastannut. Ei täällä ollut ketään, joka olisi voinut puhua hänelle lohdutuksen sanaa, vilvoittaa tuota polttavaa otsaa ja virvoittaa kuihtuvaa sydäntä. Ei, tämä oli liikaa.
Sittenkuin Endre Egeland oli lukenut pöytärukouksen, kaikki söivät ja joivat paljon teetä, jonka jälkeen erosivat kello yhdeksän aikana. Kun Worse taas seisoi huoneissansa ja näki matami Torvestad'in vieraiden menevän torin yli, ei hän tietänyt pitikö hänen nauraa vai kiroilla ajatellessaan että oli näiden ihmisten seurassa viettänyt ensimmäistä iltaa.
Kokouksessa oli monta, jotka nyykähyttivät ja hymyilivät kehoittavasti pojalle. Tämän äiti, paksu kellahtava matami, sekä isä, Endre Egeland, olivat ylpeät hänestä. Mutta Eerik Pontoppidan ei näyttänyt huomaavan tätä kaikkea. Henrietteä ei kukaan katsellut paitsi Laurits; tyttö istui häpeissään ja piiloitti itsensä kahden ystävänsä taakse.
Oli hän ennenkin nähnyt äitinsä suuttuneena ja lapsuuden ijällä saanut monta korvapuustia, vaan semmoisena ei hän koskaan ennen ollut äitiänsä nähnyt. Hyvää hän ei aavistanut; vaan niin kauheata, kuin nyt seurasi, ei hän voinut aavistaa. Tuntia myöhemmin Henriette kutsuttiin ulos saliin, jossa oli Endre Egelandin vaimo.