United States or Malaysia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ylistän sinua, veikko, Neuvosta hyvän sydämmen, Vaikk' epäilen keinoasi. Tuo kun orja ei olisi. ILVO. Väinö, viisas ja ylevä! Lentohon minua neuvot, Vaikk' et siivillä varusta. Käsket: laula leivosena! Vaikk' et laulun ääntä anna. Toivoa, suloa soitat, Kirkkautta, korkeutta Mut todellisuus, elämä, Hyöty unhottuvat aivan. Leivon laulust' ei eletä, Ei kaunis ajatus ruoki, Työtä tarvitsen väeltä!
Näät miehen, jot' ei riemut, murheen säät, ei mielet suurimman, ei alhaisimman voi murtaa, taivuttaa, sä hengen näät, min lentohon vaan nosti myrskyn tuulispäät: näät Adlercreutzin, urhoist' urhoisimman. Ja hänen, hänen käskystänsä jällehen on alkava tuo ilme kurjavainen, tuo kulku levoton, tuo retki tuskainen, isänmaan, maineen, kaiken kadottaminen, jot' itkemätt' on epätoivo vainen.
Jos murhe tai riemu nostaa tääll' lauluhun säveleet, niiss' ainian kuvastuupi nää kirkkahan-sinervät veet. Mä vaan olen lintu pieni ja siipeni heikot on; vaan oisinko uljas kotka, niin nousisin lentohon, ja nousisin taivoon asti luo Jumalan istuimen, ja nöyrin, hartahin mielin näin laulaisin rukoellen: Oi taivahan pyhä Herra, sä isämme armias! Ah, kuink' on sun maasi kaunis, kuink' ihana taivahas!
Muut ihmiset on paljon paremmat Monesti, kuin vaan te, me molemmat. Te laskekaatte neito lentohon, Sydäntä sata hällä vastass on. KILPI. Ja sata viekotusta, sanon sen! LIISA. Taas vanhaa virttä tässä veisaatte! Toist' eihän kohtaa kova onni vaan Niin kuin se toista kohtaa toisinaan! Olette kovin kohdelleet te Ainaa: Niin tytärtänne myöskin, muuten vainaa... KILPI. Vait', Liisa!
Lennä, lennä lintu parka, Lennä tänne näille maille, Pienoisille puuhuisille, Mataloille maahuisille; Ojennate oksaselle, Levitäte lehväselle, Kusta nuoli noppajaisi, Tinapalli paiskoaisi! Vuota, vuota lintuseni, Vuota oksan juuruella, Kunnes jousen jouvuttaisin, Käsikaaren käännyttäisin! Jos sa lentohon leviät, Ennen kun perille pääsen, Siivet siimoilla sitelen, Varpahat vahalla käärin.
Kuin hullut vasikat ne kisailevat päin kenttiä ja puita töytäissään. On nousseet kyyhkylinnut lentohon. Kuin ovat niiden siivet välkkyväiset! Maan pinta, ilma elon-täyteläiset on sateesta ja armost' auringon.
KOSBI. Jok' ampui sua, hän myös hoivaa haavas Ja rinnallasi lähtee lentohon. SIMRI. Mut molemmat jos nuoli yllättää? KOSBI. Ken tohtisi sen meihin lennättää? SIMRI. Sen tohtii peljättävä pelvoton, Hän väijyy meitä, täälläkin hän on, Tuo Israelin Herra. KOSBI. Säikytät! Ne kumppanisi on nuo väijyjät. Me tänne toimetkaamme kuningas Niin häirimme tuon käärmekiimailun. Menevät. KOSBI. Jo poistuvat.
Missä enää vapautta Löytää joukoss' ihmisten? Sitä vainotaan kuin sutta. Täällä vaan on suoja sen Luona täytten maljojen. Tuskin enää miestä tapaa, Jok' ei pelkäis varjoaan. Tääll' on mieli, kieli vapaa, Pelkoa ei laisinkaan. Rinnat nousee, kuohuileepi, Aatteet kiitää lentohon; Vapaus vaan vallitseepi. Muuall' on hän koditon: Täällä hänen kotins on.
Loitoss' on ranta ja kotimaa Koska ne venhoni saavuttaa! Loitoss' on toivot, ne kuitenkin entää, Vaikkapa pilvenkin varjosta, Mieleni mun sekin kauvaksi lentää, Toivoa koita ei ainoata, Loistaispa tähti jos pieninkin, Aina sun lentohon työntäisin. Hälläpyörä 16/10 1868; Kaikuja Hämeestä 1872.
Kun lapset lintusina lentohon Jo pääsi, väsyksissä äiti on. Vaan lapsilleen viel' antoi aartehet Hän, sydämensä neuvot, ohjehet: Työn arvon, Luojan armoantimet, Ne neuvoi hän. Ja sitten nukkui. Mutta laulaja Sai kuulla leppärukin vaiheista, Ett' äidiltänsä tytär peri sen, Sen peri hän ja puhtaan sydämen: Ne aartehet ken voitti poikanen, On onni sen.