United States or Morocco ? Vote for the TOP Country of the Week !


Samassa ratisi kyökin avain lukossa ja Anderssonska syöksyi lääpästyksissään ja sateesta aivan likomärkänä sisään: Jumala armahda, sellainen ilma! huudahti hän tapansa mukaan hartaasti, minä olin juuri kotimatkalla, ja keskellä pimeää metsää alkoi ukkonen jymistä ympärilläni.

Ihminen, sateesta märkänä, nöyrästi rukoillen sisälle pääsöä, seisoi hänen edessänsä. Tahvana ei sitä häneltä kieltänyt. Vanha ämmä astui huoneesen. Kummastellen katselivat sisarukset tullutta; mutta sanaa sanomatta kulki tämä vuoteen viereen sairaan luo, jonka ajatukset hyöreivät kaukana siitä missä ruumis makasi.

En nähnyt tulta koko kylässä muualla kuin teillä. Olen astunut niin monta virstaa, ja nyt on niin kamala ilma. Levähdin teidän talon portailla, ja kiusaus oli niin suuri, ett'en malttanut olla kopauttamatta. Emäntä viittasi häntä astumaan puotiin. Tehän olette läpimärkä sateesta, virkkoi vanha rouva ystävällisesti. Käykää kyökkiin lämmittelemään ja olkaa tervetullut.

Jos hän joskus tulisi kuljeksien takaisin, en tahtoisi, että tuo vanha paikka näyttäisi sysäävän häntä pois, te ymmärrätte, vaan houkuttelisi häntä tulemaan likemmäksi ja ehkä haamun tavalla tuulesta ja sateesta vanhan akkunan lävitse katsahtamaan tuota vanhaa paikkaa pesän vieressä. Silloin hän ehkä, Mas'r Davy, nähdessään, ettei siellä ole ketään muuta, kuin Mrs.

Ja ennenkuin Henrik oli ehtinyt tiedustella tarkemmin, pujahti takasin sisälle. Samassa alkoi tuskanhuuto uudestaan. Henrik otti tulitikkulaatikon sekä ämpärin ja hyökkäsi ulos. Hänen mielessään hämärästi väikkyi päivänvalossa nähty kaivon kansi. Ja sateesta huolimatta hänen onnistuikin useampien tulitikkujen avulla löytää se, kiivetä esteiden yli ja päästä sen ääreen.

Miehet astuivat veneesen ja laskivat rannalta huolimatta tuulesta, sateesta ja pimeydestä. Wäber näytti taas, että avara meri oli hänen oikea kotinsa, jossa hän tuli toimeen yhtä hyvin kuin ahtaassa tuvassaan.

Sen juuret kiertävät kadunalaisia johtoputkia ja syleilevät lokaviemäritorvien vyötäisiä, eivätkä ole koskaan saaneet kasteluaan taivaan sateesta eivätkä kylpyään purojen tulvista: sitä juotetaan kadunlakaisijan letkusta ristikkonsa läpi niinkuin vankia kopissansa. Katupuro vilisee sen ohitse viemärin kitaan. Ilma, jota se hengittää, on keittiölieskaa kahviloista ja kellarikerroksista.

Hän kulki esineestä toiseen sykkivin sydämin ja ajatteli: "Kas, tuonhan kiinalaisen kupin minä särjin eräänä iltana muutamia päiviä ennen häitäni. Ja tuossahan on äidin pikku lyhty ja isän keppi, jonka hän taittoi, kun tahtoi aukaista sateesta turvonneen portin".

Hän hyppäsi ylös istuimeltansa, aukaisi vahti-huoneen pienen akkunan ja pisti päänsä ulos huolimatta sateesta, joka hänen harmaita haiveniansa kasteli ja tuulesta, joka niitä repeli. "Mitä siellä nyt on?" huusi Uolevi Sparre ja kiirehti yhdessä Elfdal'in ja Rönne'n kanssa akkunan luokse. "Ettekö kuulleet?

Ja laiva näyttikin olevan hänelle kunniaksi: tiilestä muuratut, punaiset piharakennukset ja intendenttipaviljonki seisoivat siinä sievinä ja välkkyvinä sateesta, joka tulvasi taivaalta hienosti hiekoitetulle, kovalle pihamaalle ja uusille, puhtaiksi lakaistuille rappusille.