United States or Isle of Man ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja siitäkö nyt häntä soimaisin, kun hetken hän kuormaani kantoi? Ei, kaikki jos multa hän ottikin, niin kaikki hän myös mulle antoi. Hän lauloi mun mökkini laajemmaks, toi onnen mun ortteni alle, hän antoi aartehet köyhälle ja toivehet toivottomalle. Hän sytytti suuria aatteita, hän ventoja vesiä näytti, ja keskellä yön sekä pimeyden hän salaman soihtua käytti.
Ken nyt uskoiskaan, ett' oon minä rikkahamp' ollut viel ajan muistatko tuon? , rikkaampi Kroisostakin, kerran, kun punas aamu mun unteni pursia vielä, loi vanan kultaisen, helmiä hohtelevan, kulkea unteni haaksien kauas maailman ääriin aarteita etsimähän, kauaksi taa ulappain. Sammunut aamu jo on ja jo illan tähteä vuotan, purteni ei palanneet, kaikk' unen aartehet jäi.
Mut kuinka ois, jos joskus jotakin hän runokokeistani saisi tietää? Se ehkä auttais. Niinkö, usko pois, tää kodin kuntoonpano tekee tiukkaa. On lemmenhuolet raskaat, leipä niukkaa. Alusta tuota paras karttaa ois! Alusko rakkaus? Puhuin *aviosta*, sen orjuudest' ei miestä mikään nosta. nähdessään, että neiti Skäre lähestyy. On sulle outoja ne aartehet, joit' täynnänsä on naisen aatokset.
Me tahdomme takoa Sampoa Ja valvoa vastaisuutta. Me tahdomme Suomelle suuruutta, Me tahdomme valoa, vapautta Ja armasta aikaa uutta. Me tahdomme henkemme helmyet Yön kätköistä ilmi luoda, Ja salojen armahat aartehet Ja kansamme kaikkikin kalleudet Jo kansojen tiedoksi tuoda. Me tahdomme polville uusille Tien onnehen viitata, näyttää.
Ah, satulinnaan jouduithan, lapsonen, kuitenkin, näät kiven kuolleen hehkuvan kaipuun valoin sinisin, näät salaluolien aartehet, tutkivan sielun syvyydet; kuulet sodan ja rauhan soiton, kuin sävelkuiskeet maailman loiton.
Kun on päivän viime säteet läntisihin aaltoihin Sammuneet, ja ensimmäisnä astut armas näkyviin Tähtitarhain tuhansista tuikkivista mailmoist', Maamme kauniin heimolainen taivaan kannen kulkijoist'! Vaan et kauan viivy; koska hopeaiset aartehet Avaruuden alkaa loistaa, taivaan rantaa lähenet, Läntisille maille riennät päivän jälkeen rakkahan, Siellä illan ihastusta samoitenkin alkamaan.
Kun lapset lintusina lentohon Jo pääsi, väsyksissä äiti on. Vaan lapsilleen viel' antoi aartehet Hän, sydämensä neuvot, ohjehet: Työn arvon, Luojan armoantimet, Ne neuvoi hän. Ja sitten nukkui. Mutta laulaja Sai kuulla leppärukin vaiheista, Ett' äidiltänsä tytär peri sen, Sen peri hän ja puhtaan sydämen: Ne aartehet ken voitti poikanen, On onni sen.
Ja jos mua tyttö sä rakastat ja suot mulle suukkos-tuulta, taas purjehin täysin mä purjehdin ja hoilotan hankapuulta: Hei, monta on laivaa laineilla ja tähteä taivahalla, hei, minun laivani ajelee sen tyttöjen tähden alla! Piru tuli mun luokseni pyydellen: »Suo mulle aartehet sydämen!» Tulit liian myöhään ystäväin. Surun ruoste jo runteli sydäntäin.
Sill' aikaa voitte itseksenne Iloita lempitoiveinenne Edes ilmapiiriss' impyenne. FAUST. Joko meemme? MEFISTOFELES. Viel' on varhainen. FAUST. Vaan laita lahja nyt armaallen! MEFISTOFELES. Heti lahjat! Niin hän kiinni saa tuon tähden! Ma tiedän monet aartehet Ja aarninhaudat salaiset, Nyt niitä katsomaan ma lähden. Ilta. MARGAREETAN PIENESS
Vierekkäin tyttölapset Lähteelle läksivät, Kun kuu ja illan tähdet Kilvassa välkkyivät. Toinenpa lähtehellä Ihastui muodostaan. Sydämell' ylpeällä Hän puhkes lausumaan: "Oi, kuinka, lähde halpa, Kuvastaa tohdit mun? Kyll' iloita nyt kelpaa Tuon veden riivatun," Vaan toinen tyttö aivan Siell' löysi aartehet: Lähteessä tähtitaivaan, Reunoilla kukkaset.