United States or Malta ? Vote for the TOP Country of the Week !
Paljon, oi varjoni, on isännältäs riistänyt aika, viekkaasti rosvonnut on ohi kiitäessään, ottanut on lelut parhaimmat, on hyrrän ja pallon, venheeni kaarnaiset, lentävät leijanikin, annahan ensimmäisen, ken ensi suudelman salli, ensimmäisnä ken sai poskeni hehkumahan, ottanut on ens ystävän myös, ens uskotun, jonka kanss' oli yhteiset läksyt ja haavehet myös.
Lien myöskin palanut itse, paras mennyt pois minulta, jäi kyllin jälelle vielä, kyven kuuma liiatenkin. Siit' on vierryt vuotta monta; tässä vierimme yhäti, sinä raukka Maa-emonen, minä parka Päiväntähti, kolmas kuollut Kuu-Jumala, mennyt meistä ensimmäisnä. Synkkä meill' on saattoseura, liemme synkemmät sitäkin, kurjemmat kuin kuolo itse.
MARGARETA. Ankaran näyn. Eteheni avettiin kappale aution Pohjanmaan rantaa, jossa riehui sodan liekki jynkän vuoren liepeillä ja lähellä laakeaa merta. Kiivas oli kamppaus, ja tekivät siinä ihmeitä Suomen sankarit. Toki ensimmäisnä, ylimmäisnä aina taistelit sinä, sodan tulessa hehkuen kuin kilvoitteleva enkeli.
Samoin kuin Myhrberg oli ollut tämän tuuman ensimmäisnä keksijänä, samoin hän myös oli ensimmäisenä sitä toimeen panemaan; hänen sauwansa lensi ensiksi maahan röykkiön aluspuuksi.
Jalat koskivat keveästi, mutta varmasti maahan, jotta nahkahousut rapisivat joka askeleella, Hänellä oli voimia käsivarsissa, sekä työtä tekemään että ottelemaan, hän oli hilpeä ja sukkela, ajatteleva eikä koskaan neuvotoin. Hän ensimmäisnä istui kirkon mäellä sunnuntaiaamuna, ja ensimmäinen oli hän leikissä ja tanssissa illalla.
Ma ensimmäisnä siellä julki lausuin sen nimen, joka kuolevaisten maahan totuuden toi, mi niin nyt meidät nostaa. Ja päälleni niin runsas paistoi armo, ma että harha-uskonnosta, joka maailman kiehtoo, pelastin sen seudun. Muut valot nää kaikk' yksin-miettiviä ol' ihmisiä; heissä hehkui lämpö, mi kukat kasvattaa ja heelmät pyhät.
Kun näki lahella laivan, Punamaston purjehtivan, Oli luona ensimmäisnä, Laivan laialla lähinnä. Veen koiransa komiat Kanto kauppiaan kätehen, Toi parahat liinapaiat, Nuolet rautaiset nopiat. Vaan miss' on nyt ystäväni! Voi kun muistuu mieleheni, Suru särkevi syämen, Huoli rinnan raatelevi. Voi jos vierisi veteni, Tahi itku irtautuisi, Niinkun muilta muutamilta; Ehkä huoli huopeneisi.
Hän sanoi vain: minä tahdon sen, kun minulle on tuleva; minä tahdon suurimmassa kaupungissa, kuuluisassa kaupungissa, Parisissa olla ensimmäisnä." "Runoilija, te arvasitte oikein, niin minä sanoin itselleni," jatkoi Klairon säkenöivin silmin.
Yöstä päivä käy, Yöhän kutoo aamuruskon vyön; Sentähden kuin kaste tämän yön Lempeenä vuotaa Silmäni kyynel; Mutta itkenpä ain, Että kultani heitän! Nuorukainen. Yhtä ainoaa Ensimmäisnä, viimeisenä myös Sulta pyydän jäähyväisten yös: Suutelman hohtees Leimukoon muistom, Meille kallihin ain, Puhdas lempemme muisto! Impi.
ISEBEL. Ma toivon, että Ahab kuningas Sen uhrauksen kiitollisna muistaa, Min hyväksemme suuri Josafat On tähän sotaan tullessansa tehnyt, Ja luovuttaa tään päivän kunnian Jalolle langollemme Juudasta. AHAB. Kuin? Tulisko mun taistelua karttaa? ISEBEL. Ei suinkaan! Mutta siinä Josafat Saa ylimmäisnä, ensimmäisnä olla.