United States or Denmark ? Vote for the TOP Country of the Week !
KALLE. Totta on joka sana. VAPPU. Sinä olet juuri yhdenlainen kuin Mattikin. KALLE. No sen tiedät! Me olemme yhtä maata kuin maalarin housut. KIRSTI. Tuppurainen Tappuraisella takausmiehenä. POJAT. Kuinkas sitten kävi, Matti? Kerro sinä vaan äläkä välitä tyttöjen suuttumisesta. MATTI. Niin, minkäs sille taidan minä. Totuus ei pala tulessakaan. POJAT. Ei tulessakaan. No, annahan jo kuulla loppua.
Mutta katsokaa, katsokaahan! FABIO. Lisää huviainesta vappujuhlaan! HERRA ANTREAS. Tässä on vaatimakirje; suolaa ja pippuria siinä on, sen takaan. FABIO. Onko se niin kirpelä? HERRA ANTREAS. On kuin onkin, sen minä takaan; lukekaahan vaan. HERRA TOPIAS. Annahan tänne. Ole kuka olet, mutta katala raukka sinä vaan olet." FABIO. Hyvin ja miehekkäästi!
Minkä vuoksi? Sano se! Istu. Niin kerron sinulle jotakin. Jota sinulle siellä on tapahtunut? Niin. Ja josta et ole puhunut Astalle etkä minulle? Niin. Sinä olet kaikessa niin umpimielinen. Sinun ei pitäisi olla sellainen. Istu tuohon. Niin kerron. Annahan kuulla! Minä olin yksin siellä ylhäällä. Keskellä tuntureita. Niin tulin muutamalle suurelle, yksinäiselle tunturijärvelle.
Mutta annahan, kun minä panen älyni liikkeelle, ja jos en saa venhettä pyydetyksi, lainatuksi enkä edes varastetuksikaan, niin minä teen sellaisen kapineen.»
Mutta minä olen sellainen huimapää, että ei ole aikaa ajatella ja punnita tekojani. Ja annahan sitten, ihminen aikoo naimisiin!» Liisa purskahti itkemään. Viion leski ja Elsa katselivat hämmästyneinä toisiaan, kun Liisa vyöliinaansa vetisteli. »Naimisiinko?» kysyi Viion leski. »Niin sitähän minä lähdin sanomaan, että minua huomenna kuulutetaan ensi kerta.» »No mitä sinä oikeastaan itket sitten?»
Jahka vielä laitetaan koho ja paino. Koho ja paino? Ei niitä tarvitse, eihän niitä ole Pekankaan ongessa. Saa kaloja ilmankin!... Mutta tämä jää vain perän pyöräytykseksi isän selän takana, ja isä virkkaa: Annahan minulle sitten muuan hauli sieltä haulipussista.
KIRRI. Päästä! NUORI JOUKO. Koita! KIRRI. Kopsis! NUORI JOUKO. Ropsis! KIRRI. Eipä. Kapsis! NUORI JOUKO. Rapsis! Toisen kerran! Siin' on poika pempullansa. KIRRI. Kolmas kerta! Päästä! NUORI JOUKO. Nouse! Annahan hövellän hiukka. NUORI JOUKO. Läähätät kuin lahnan poika Katiskassa. KIRRI. Kolmas voitto Miehen voitto. NUORI JOUKO. Koita, koita! KIRRI. Nyt käsiksi! NUORI JOUKO. Rimpuelet!
"Täällä ne ovat ... vaan oikeen todellakin, eiköhän niitä läksyjä pitäisi vähän katsella, ettei se kirkkoherra kovan karhakaksi rupeaisi." "Mitä sinä joutavia ... annahan tänne ne kortit," sanoi vain Tuomas.
Olen viisaampi, kuin ihmiset; minä tunnen heidän kavaluutensa." "Mutta", jatkoi hiiri itsekseen, "haistella toki saa tuota voileipää. Eihän pyydys pelkästä haistelemisesta laukea. Ja veres voileipä haisee kuitenkin niin hyvältä. Annahan vähän haistelen sitä." Hiiri juoksi laudan alle voileipää haistelemaan. Sattuipa töytäsemään sitä vähän nokallaan.
"No annahan jo olla, ukko, kyllä on jo tarpeeksi", virkkoi hän; "saat mennä ottamaan palkintoa". Feodor Miheitsh pani samassa viulun takaisin akkunalle, kumarsi ensin minulle, vieraalle, sitten vanhalle rouvalle, sitten Radilov'ille ja läksi ulos. "Hovinherra se oli aikoinaan isänsä", jatkoi uusi tuttavani; "ja rikas mies olikin, mutta köyhtyi; nyt elelee täällä minun luonani.